Viime aikoina on siis puhuttu paljon pelin tilasta, joka sai alkunsa Joe Hachemin kommenteista Australiasta, ja sitä seurasi Dan Shakin paasaaminen rajoittamattomista re-entriesistä Super High Roller -tapahtumissa.
Alhaalla Melbournessa tämänvuotisissa Aussie Millions -tapahtumissa näimme ennennäkemättömän tapahtuman. Jo useiden vuosien ajan he ovat tarjonneet 100 000 dollarin sisäänostotapahtuman sekä 250 000 dollarin sisäänostotapahtuman, jotka molemmat on suunniteltu nopeatempoisiksi. Itse asiassa 100 000 dollarin turnauksessa tarjottiin 30 sekunnin heittokello, josta pelaajat olivat haltioissaan. Se meni todella hyvin läpi.
Tänä vuonna erona oli se, että turnaukseen saattoi osallistua uudelleen ensimmäisen päivän loppuun asti. Kuten sanoin, se oli nopeatempoinen rakenne, mikä tarkoittaa, että monet pelaajat menivät todennäköisesti vararikkoon aikaisin, mikä takasi sen, että uusintakertoja olisi enemmän kuin tyypillisessä super high roller -rakenteessa. Useimmat super high rollerit tarjoavat kolme pelipäivää, näissä molemmissa tapahtuma on ohi vain kahdessa lyhyessä päivässä.
Tämä tapahtumapaikka on ainoa tietämäni paikka, joka tarjoaa tämäntyyppisiä tapahtumia, joissa yhdistyvät erittäin korkea sisäänosto, nopea tempoinen rakenne sekä rajoittamattomat re-entries. Tämä on kerran vuodessa toistuva ilmiö, ja selvästi sille oli markkinoita, sillä osallistujien määrä rikkoi ehdottomasti aiemmat super high roller -tapahtumien ennätykset.
Syy, miksi nämä tapahtumat alun perin luotiin, oli se, että oli olemassa joitakin varakkaita aasialaisia liikemiehiä, jotka halusivat pelata joitain suurten panosten turnauksia, mutta eivät halunneet investoida paljon aikaa. He halusivat pelata nopeatempoisen turnauksen, joka puolestaan itse asiassa paransi hieman heidän menestymismahdollisuuksiaan. Nämä kaverit olivat myös suurimmaksi osaksi kasinopelaajia, joten Crownille oli oikeastaan itsestään selvää tarjota nämä kaksi tapahtumaa. Se toi heidät kaupunkiin, loi jonkinlaista pöhinää pokerille ja toi myös huippuammattilaiset kaupunkiin osallistumaan näihin massiivisiin tapahtumiin.
Kaikki tämä tausta on tärkeä ymmärtää, miksi nämä tapahtumat ylipäätään luotiin. Termiä ”hyvä pokerille” heitetään paljon, ja minäkin olen todennäköisesti syyllistynyt käyttämään tätä ilmaisua liikaa. Henkilökohtainen näkemykseni on, että nämä tapahtumat eivät ole pokerin kannalta hyviä tai huonoja, vaan niiden vaikutus on lähes neutraali. Jos minua pidettäisiin ase kädessä ja minun pitäisi valita puoli, valitsisin puolen, joka on hyväksi pokerille.
Tapahtumat luovat paljon pöhinää ja kiinnostusta ja takaavat televisioidun tuotteen, jossa on mukana maailman parhaita pelaajia. $250k:ssa maksettiin 6 paikkaa ja kaikki olivat huippuammattilaisia: Phil Ivey, Isaac Haxton, Mike McDonald, minä, Fabian Quoss ja Tom Dwan. Vaikka rakenteet olivat alussa nopeat, ne hidastuivat hieman loppua kohden, joten ammattilaisille jäi runsaasti peliaikaa, jotta he saivat lopulta rahat. Väite, että nämä tapahtumat ovat huonoja pokerin taloudelle, on itse asiassa päinvastainen. Rikkaat liikemiehet, joilla ei ole vuokrarahojaan pelissä näissä tapahtumissa, ovat niitä, jotka luovat arvoa, jota ei muuten olisi, ja tuovat rahaa pokeritalouteen. Monet ammattilaiset ja amatöörit pelaavat näissä tapahtumissa säännöllisesti panoksilla, jotka ylittävät reilusti nämä turnaukset. Jos ihmiset haluavat pelata korkeilla panoksilla käteispelejä tai turnauksia, en näe mitään loogista syytä rajoittaa heitä sijoittamasta tai käyttämästä rahojaan miten he haluavat.
Kritiikkiä esitettiin siitä, että tämän tapahtuman mediajulkisuus varjosti pääturnausta. Voidaan väittää, että tämä on pitänyt paikkansa jo useiden vuosien ajan. Kattavuus perustuu kysyntään, ja jos super high rollerit saavat enemmän osumia medialle, olisi typerää olla käyttämättä aikaa niiden kattamiseen. Uskon myös, että pokerifanit pitävät tuttuudesta, ja kaikissa näissä tapahtumissa näkee joukon tuttuja kasvoja, kun taas pääturnauksen finaalipöydissä harvoin tunnistaa kuin kolme nimeä.
On myös suuri väärinkäsitys siitä, että myöhäiset osallistumiset antavat tietyille pelaajille etua. Itse asiassa, jos sallitaan myöhäinen ilmoittautuminen tapahtumiin, on vain loogista, että sallitaan myös uudelleen ilmoittautumiset tuona aikana. Ainoa paikka, jossa tämä ei pitäisi mielestäni paikkaansa, on WSOP. Siellä on historiaa, ja uskon, että rannekkeiden arvovallan ja historian suojelemisella on jonkinlainen arvo. Jos ymmärrät sen tosiasian, että uudelleensyntynyt pelaaja on UUSI pelaaja, ei ole mitään väliä sillä, että tämä uusi pelaaja on saattanut jo karsiutua turnauksesta. Jos pelaaja saa ilmoittautua ensimmäistä kertaa level 4:llä, niin silloin pitäisi olla tämä oikeus myös pudonneella pelaajalla, josta nyt tulee uusi pelaaja.
Maailmassa ei ole yhtään pelaajaa, joka ”suunnittelee” osallistuvansa uudelleen turnaukseen. Jokainen päätös uudelleen osallistumisesta on ainutkertainen. Esimerkiksi minä käytin 5 bulletia $100k:ssa ja ajatteluni oli seuraava:
Bullet #1: Tämä on hyvä turnaus ja hyvä sijoitus minulle
Bullet #2: Tämä on hyvä turnaus ja hyvä sijoitus minulle. Sillä, mitä ennen tätä tapahtui, ei ole enää mitään vaikutusta tähän päätökseen.
Luoti #3: Tämä on hyvä turnaus, jossa on jo paljon kuollutta rahaa ja hyvä sijoitus. Se, että osa tuosta kuolleesta rahasta on minun, on tässä vaiheessa täysin merkityksetöntä.
Bullet #4: Sama kuin #3
Bullet #5: Merkintä tästä saa minulle vain 12,5 isoa blindia. Aion puhua joidenkin tuntemieni matikkatyyppien kanssa ja keskustella siitä, onko tämä positiivinen vai negatiivinen ROI-tilanne. Koska keskimääräinen pino oli vain 25 isoa blindia ja jäljellä oli paljon kuollutta rahaa, älykkäät ystäväni neuvoivat minua, että minulla on todennäköisesti vielä noin 3-5 prosentin ROI tästä viimeisestä bulletista. Minä ja 9 muuta ihmistä päätimme tehdä tämän pelin.
Jos haluat ajatella tätä toisella tavalla, pelasin täällä periaatteessa viisi turnausta ja lopulta voitin yhden. Sisäänostoni näihin viiteen turnaukseen maksoivat minulle 500 000 dollaria ja kotiutukseni olivat 550 000 dollaria. Se, että nämä viisi turnausta järjestettiin samana päivänä, ei oikeastaan eroa siitä, että olisin käyttänyt 100 000 dollaria sisäänostoihin viidessä eri turnauksessa. Onko siinä mitään järkeä?
Viimeiseksi haluan käsitellä koko kaikkien aikojen rahalista-argumenttia, joka on helposti kaikkein typerin, mutta joka kannattaa kuitenkin käsitellä. Vaikka seuraisitkin buy insiä, tällä listalla ei ole mitään todellista merkitystä. Hendon Mob -sivusto seuraa näitä juttuja ja se on mielenkiintoista katsottavaa, mutta mitä merkitystä tai merkitystä näillä luvuilla on pokerimaailmalle, niillä ei ole mitään merkitystä.
Kun aloitin pelaamisen 90-luvun lopulla, 1000 dollarin sisäänostoa pidettiin valtavana tapahtumana ja vuodessa oli vain yksi 10 000 dollarin tapahtuma, WSOP:n pääturnaus. Siinä vaiheessa TJ Cloutierin, Men Nguyenin ja Phil Hellmuthin kaltaiset kaverit olivat noiden listojen kärjessä, mutta kun $10k buy in -tapahtumista tuli normi muutamaa vuotta myöhemmin, ammuin tuon listan kärkeen hyvin lyhyessä ajassa, yksinkertaisesti siksi, että palkintopotit olivat paljon suurempia. Viime vuosina olemme nähneet inflaation seuraavan vaiheen. Nyt sen sijaan, että 10 000 dollarin tapahtumista olisi tullut suurimpia säännöllisiä tapahtumia, 100 000 dollarin tapahtumat ovat yleistyneet, ja niiden palkintopotit ovat tarpeeksi suuria ravistelemaan kaikkien aikojen rahaluetteloa merkittävästi. Yhdessä tapahtumassa, itse asiassa One Dropissa, on miljoonan dollarin sisäänosto, eikä ole yllättävää, että tuon tapahtuman voittaja ja noin 18 miljoonaa dollaria on listan kärjessä tällä hetkellä!
Sen lisäksi on tapahtumia, jotka laskevat pelaajien yhteenlasketun summan, joka tekee koko listasta epäilyttävän. Esimerkiksi vuosia sitten Phil Ivey voitti yksityisen, yhden pöydän sit n’ go -turnauksen muiden Full Tiltin jäsenten kanssa, ja voittaja sai miljoona dollaria. Se on lisätty hänen kokonaismääräänsä. Jos jotkut miljardöörit haluaisivat järjestää yksityisen pokeriturnauksen 10 miljoonan dollarin sisäänostolla Ariassa ja televisioida sen, voila, meillä olisi uusi kaikkien aikojen rahakkain johtaja! Eikö olekin typerää?
Luulempa, että lopputulos on se, että en näe mitään haittaa siinä, että näitä tapahtumia järjestetään kerran vuodessa, enkä todellakaan pidä ajatuksesta, että ihmisiä rajoitetaan pelaamasta korkeilla panoksilla, jos he niin haluavat. Vakavasti puhuen, jos 10 kaveria haluaisi pelata 100 miljoonan dollarin buy in winner take all sit n’ go kuka me olemme heitä estämässä? Jos pokerimedia haluaisi raportoida tapahtumasta, keitä me olemme sanomaan heille, etteivät he saisi? Lopuksi, jos he haluaisivat tehdä tapahtumasta rajoittamattoman määrän re-entries koko turnauksen ajaksi, mikä oikeus meillä on sanoa heille, etteivät he voi?