1. heinäkuuta 2014
50-60-luvuilla hävitetyn eteläamerikkalaisen heimon eloonjääneet haastavat Paraguayn hallituksen oikeuteen kärsimästään kansanmurhasta.
Metsästäjä-keräilijä Aché-heimon tapaus, joka vaelsi Itä-Paraguayn kumpuilevissa metsissä, kunnes joutui raa’asti pakotetuksi, tuli tunnetuksi 1970-luvulla.
Kun maanviljelyksen laajeneminen Itä-Paraguayssa kiihtyi 1950-luvulta lähtien, Aché-heimon oli pakko puolustaa maataan yhä kasvavalta siirtoväestöltä. Nämä siirtolaiset alkoivat pian järjestää ryöstöretkiä tappaakseen miespuolisia Aché-ihmisiä: naiset ja lapset otettiin yleensä kiinni ja myytiin orjiksi.
Yksi pahamaineisimmista Aché-ihmisten metsästäjistä oli Manuel Jesús Pereira, paikallinen maanomistaja. Hän oli Paraguayn alkuperäisasioista vastaavan osaston työntekijä, ja hänen tilansa muutettiin Aché-”reservaatiksi”, jonne vangitut Aché kuljetettiin. Pahoinpitelyt ja raiskaukset olivat yleisiä. Lukemattomat muut kuolivat hengitystiesairauksiin. Alkuperäiskansa-asioiden osaston johtaja vieraili usein ja myi myös itse Aché-orjia.
Tilanteen tuomitsivat useat Paraguayssa toimivat antropologit, joista monet karkotettiin tai menettivät työpaikkansa sen seurauksena. Kansainväliseen tietoisuuteen asian toi saksalainen antropologi Mark Münzel. Hänen vuonna 1973 julkaisemassaan raportissa Genocide in Paraguay (kansanmurha Paraguayssa), jonka tanskalainen IWGIA-järjestö julkaisi, dokumentoitiin monia Aché-väestöön kohdistuneita julmuuksia.
Survival International julkisti Münzelin kertomuksen ja sponsoroi johtavan kansainvälisen lakimiehen, professori Richard Arensin suorittamaa tutkimusta, jossa todettiin, että tilanne oli yhtä paha kuin muutkin olivat kertoneet. Monet muut kansainväliset järjestöt, akateemikot ja aktivistit tuomitsivat julmuudet ja vaativat Paraguayn hallitusta vastuuseen, mikä hillitsi joitakin pahimpia ylilyöntejä.
Paraguayn silloista presidenttiä, kenraali Alfredo Stroessneria, pidettiin kuitenkin keskeisenä länsimaisena liittolaisena alueella. Britannian, Yhdysvaltojen ja Länsi-Saksan hallitukset kielsivät kansanmurhan tapahtuneen, ja Yhdysvaltojen viranomaiset sponsoroivat Harvardissa toimivaa Cultural Survival (CS) -järjestöä ”tarkastelemaan alkuperäiskansojen asemaa Paraguayssa”. Heidän raporttinsa hallitukselle oli luottamuksellinen, mutta siitä saatiin kopio tiedonvapauslain nojalla. CS julkaisi sitten muutetun version.
Tosin rauhanturvajoukkojen vapaaehtoistyöntekijä Kim Hillin todistukseen tukeutuen se kiisti kansanmurhan tapahtuneen ja kritisoi monia niistä, kuten Münzeliä ja Arensia, jotka olivat tuoneet Achén ahdingon maailmanlaajuiseen tietoisuuteen. Yhdysvaltain tuki Stroessnerin julmalle hallinnolle jatkui.
Nyt kansanmurhasta eloonjääneet ja heidän jälkeläisensä hakevat hyvitystä. Aché-järjestö, Kansallinen Aché-liitto, on käynnistänyt oikeudenkäynnin Argentiinassa johtavan ihmisoikeusjuristin Baltasar Garzónin avustuksella. Aché-järjestö käyttää ”universaalin toimivallan” oikeusperiaatetta, jonka mukaan vakavimmat rikokset, kuten kansanmurha ja rikokset ihmisyyttä vastaan, voidaan tuomita ja rangaista muussa maassa kuin siinä, jossa ne tapahtuivat, jos uhrit eivät voi saada oikeutta omassa maassaan.
Ceferino Kreigi, Aché-järjestön edustaja, sanoi: ”Pyydämme oikeutta – kidutusta, raiskauksia ja pahoinpitelyjä tapahtui. Emme voi enää sietää kärsimäämme tuskaa.”
Achén asianajaja Juan Maira sanoi: ” heitä metsästettiin kuin eläimiä, koska heidät haluttiin sulkea gettoon. Kun he olivat reservaatissa, he eivät saaneet poistua sieltä. He myivät lasten lisäksi joskus myös naisia orjiksi. Ehkä 60 prosenttia väestöstä olisi voitu hävittää.”
Achén väestö on nyt jälleen kasvamassa, vaikka heidän metsänsä on varastettu karjankasvatusta ja maanviljelyä varten ja tuhottu lähes kokonaan.
Lue Survivalin raportti Achén kansanmurhan kieltämisestä.
Nämä kuvat osoittavat, millaisissa kurjissa oloissa metsästä vangitut ja metsästä pois tuodut Aché-intiaanit joutuivat kärsimään Aché-”reservaatissa”:
