Akne on krooninen tulehduksellinen pilosebaceous-yksikön sairaus, johon sairastuu arviolta 79-95 % länsimaissa asuvista nuorista.1 Aknen hoito riippuu aknen vaikeusasteesta. Paikallisesti käytettävää tretinoiinia, adapaleenia, bentsoyyliperoksidia, atselaiinihappoa ja paikallisesti käytettäviä antibiootteja käytetään yleensä silloin, kun kyseessä on ei-tulehduksellinen tai lievä tulehduksellinen sairaus. Isotretinoiinia suositellaan vaikean tulehduksellisen aknen (esim. nodulokystinen tai konglobata-akne) hoitoon ja akneen, joka on osoittautunut vastustuskykyiseksi aiemmalle antibiootti- tai paikallishoidolle. Isotretinoiinin annokset vaihtelevat 0,5-2 mg/kg vuorokaudessa 16-24 viikon ajan.1 Isotretinoiini vähentää talirauhasten aktiivisuutta ja kokoa, normalisoi talitupen keratinisaatiota ja vähentää Propionibacterium acnes -bakteerien määrää. Isotretinoiini voi myös aiheuttaa kliinisiä haittavaikutuksia ja laboratoriomuutoksia, joista tärkein on teratogeenisuus. Se voi myös aiheuttaa limakalvojen haittavaikutuksia, kuten halkeilevia huulia, ihon ja nenän limakalvojen kuivumista, ihon punoitusta, silmien kuivumista ja silmä-ärsytystä.1A. Se voi myös aiheuttaa blefarokonjuktiviittia, valoherkkyyttä, asteatoottista dermatiittia, kutinaa, telogen effluviumia, sekundaarista bakteerikolonisaatiota, kynsien haurastumista, periunguaalista pyogeenistä granuloomaa, paronykiota, myalgiaa, kallonsisäistä hypertensiota, pahoinvointia, päänsärkyä, oksentelua, masennusta, psykoosia, itsemurhaa, ummetusta ja allergisia reaktioita2 . Isotretinoiinihoito voi nostaa seerumin maksaentsyymiarvoja, triglyseridien (TG) ja matalan tiheyden lipoproteiinien (LDL) kolesterolipitoisuuksia ja alentaa korkean tiheyden lipoproteiinien (HDL) kolesterolipitoisuutta.1 Tässä retrospektiivisessä tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan isotretinoiinin vaikutusta maksaentsyymeihin ja lipideihin kuuden kuukauden aikana.
Materiaalit ja menetelmät
Retrospektiivinen tutkimuksemme tehtiin Atatürk-yliopiston sairaalassa Erzurumissa, Itä-Turkissa sijaitsevassa kaupungissa. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki potilaat, joita hoidettiin dermatologian osastolla ja jotka olivat saaneet oraalista isotretinoiinia kesäkuun 2009 ja kesäkuun 2012 välisenä aikana. Tutkimus perustui potilaiden sairauskertomusten arviointiin. Kaikki potilaat saivat suun kautta otettua isotretinoiinia 0,5-1 mg/kg päivässä; suurin osa potilaista sai 30-40 mg päivässä. Potilaiden sairauskertomuksiin sisältyivät ikä, sukupuoli, valkosolujen (WBC) määrä, punasolujen (RBC) määrä, hemoglobiinin määrä sekä aspartaattiaminotransferaasin (AST), alaniiniaminotransferaasin (ALT), TG:n, LDL:n ja HDL:n pitoisuudet hoidon alussa. Aspartaattiaminotransferaasi-, ALT-, TG-, LDL- ja HDL-pitoisuudet mitattiin myös 3- ja 6 kuukauden seurannassa. AST-, ALT-, TG-, LDL- ja HDL-tasojen analyysi perustui National Cholesterol Education Program -ohjeisiin.3 Aspartaattiaminotransferaasi- ja ALT-tasot luokiteltiin normaaleiksi (<40 U/L) ja korkeiksi (≥40 U/L). Triglyseridipitoisuudet luokiteltiin normaaleiksi (<150 mg/dl), rajallisesti korkeiksi (150-199 mg/dl), korkeiksi (200-499 mg/dl) ja erittäin korkeiksi (≥500 mg/dl). Matalatiheyksiset lipoproteiinitasot luokiteltiin optimaaliseksi (<100 mg/dl), optimaalisen yläpuolella olevaksi (100-129 mg/dl), rajalla olevaksi korkeaksi (130-159 mg/dl), korkeaksi (160-189 mg/dl) ja erittäin korkeaksi (≥190 mg/dl). Suuritiheyksiset lipoproteiinitasot luokiteltiin alhaisiksi (<40 mg/dl), normaaleiksi (40-59 mg/dl) ja korkeiksi (≥60 mg/dl). Normaaliksi WBC:ksi määriteltiin 3,5-12,5×103/ml. Normaaliksi hemoglobiinimääräksi määriteltiin 11,5-15,0×106/ml naisilla ja 13-17×106/ml miehillä. Normaaliksi RBC:ksi määriteltiin 4,0-5,2×106/ml naisilla ja 4,5-5,9×106/ml miehillä. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS-ohjelman versiolla 17.0. Toistettujen mittausten varianssianalyysia käytettiin vertaamaan kolmen ryhmän välisiä keskiarvoja (lähtötilanteen, kolmen kuukauden ja kuuden kuukauden arvot). Parillisten näytteiden t-testiä käytettiin minkä tahansa 2 ryhmän välisten keskiarvojen vertailuun. Tuloksia, joiden P<.05, pidettiin tilastollisesti merkitsevinä.
Tulokset
Hoito suun kautta otettavalla isotretinoiinilla aloitettiin 349 potilaalle laitoksessamme kesäkuun 2009 ja kesäkuun 2012 välisenä aikana. Näistä potilaista 27 jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, koska heidän potilastietojaan ei ollut saatavilla. Sairauskertomukset saatiin 322 potilaalta. Tutkimusjoukkoon kuului 226 (70,2 %) naista ja 96 (29,8 %) miestä. Potilaiden ikä vaihteli 17 ja 64 vuoden välillä, ja keski-ikä oli 23,9 vuotta. Naisten keski-ikä (keskihajonta) oli 23,9 (5,4) vuotta ja miesten keski-ikä (SD) oli 23,8 (7,02) vuotta. Useimmat potilaat käyttivät 30 tai 40 mg isotretinoiinia päivittäin. Annosten ja laboratorioarvojen välisiä eroja ei analysoitu, koska oletimme, ettei eroja olisi merkittävästi, koska useimmat potilaat saivat saman annoksen. WBC-arvojen keskiarvo (SD) oli 8,4 (3,5)×103/ml. Keskimääräinen (SD) RBC oli 4,9 (0,5)×106/ml. Keskimääräinen (SD) hemoglobiiniluku oli 14,3 (1,7)×106/ml (naiset, 13,6 ×106/ml; miehet, 15,9 ×106/ml).
Tutkimuksessa arvioitiin isotretinoiinin vaikutuksia maksaentsyymeihin (AST ja ALT) ja lipideihin (TG, LDL ja HDL). Lähes kaikilla potilailla (>95 %) AST- ja ALT-arvot olivat lähtötilanteessa normaalit. Tulokset on esitetty taulukossa. Joitakin arvoja ei kirjattu kaikille potilaille kussakin seurannassa.
