Syed Abul Ala Maududi (25.9.1903-22.9.1979) oli epäilemättä yksi 1900-luvun suurimmista islamilaisista oppineista, joka vaikutti miljooniin muslimeihin eri puolilla maailmaa kirjoituksillaan ja uskonnollis-poliittisella aktiivisuudellaan.
Syed Abul Ala Maududi (25.9.1903-22.9.1979) oli filosofi, oikeustieteilijä, toimittaja ja poliitikko. Hänen lukuisat teoksensa kirjoitettiin urdu-kielellä, mutta sitten ne käännettiin englanniksi, arabiaksi, hindiksi, bengaliksi, tamiliksi, burmaliksi ja monille muille kielille.
Elämänsä aikana hän ponnisteli kovasti Pakistanin muuttamiseksi todelliseksi islamilaiseksi hyvinvointivaltioksi, mutta hän työskenteli myös läheisessä yhteistyössä maailmanlaajuisten muslimiliikkeiden kanssa parantaakseen tilannetta kyseisissä maissa islamin loistavien periaatteiden avulla. Riippumattomat historioitsijat kuvailivat häntä yhdeksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista islamilaisista ideologeista, jonka ajatukset ja kirjoitukset vaikuttivat valtavaan määrään islamilaisia liikkeitä muslimimaailmassa.
Kautta elämänsä hän pyysi ihmisiä noudattamaan Koraania ja Sunnaa ja välttämään pieniä erimielisyyksiä. Hänelle lahkolaisuus oli suurin paha, joka heikensi muslimiyhteiskuntia ja teki niistä haavoittuvia vihollisten suunnitelmille. Hän kehotti ummia pysymään yhtenäisenä estääkseen islamia vastaan suunnatut salaliitot.
Sektarismi oli hänen mielestään syy kaikkiin muslimimaailman ongelmiin, ja yhtenäisyys oli lääke heikkouteen, josta islam oli kärsinyt vuosisatojen ajan. Ehkä juuri tämän ominaisuutensa ansiosta Syed Maududi oli nauttinut suurta kunniaa ja kunnioitusta elinaikanaan ja kuolemansa jälkeen kaikkialla islamilaisessa maailmassa, mukaan lukien Saudi-Arabiassa, Iranissa, Egyptissä, Malesiassa ja Indonesiassa.
Syed Maududi, Syed Qutb ja imaami Hasan al-Banna olivat 1900-luvun johtavia oppineita, jotka haastoivat kolonialistiset vallanpitäjät ja niiden agentit. Heidän seuraajansa omistivat myöhemmin elämänsä yhteiskuntien muuttamiselle ihmiskunnan ihanteelliseksi elinympäristöksi. Syedin työ oli jatkoa Hazrat Shah Wali Ullahin (r.a.), Hazrat Mujadid Alf Sanin (r.a.), Shah Abdul Qadir Gilanin (r.a.) ja Hazrat Ali Hajverin (r.a.) ponnisteluille.A) muuttaakseen yhteiskunnan ihanteelliseksi elinympäristöksi ihmiskunnalle.
Syed Maududi syntyi Aurangabadissa (silloisessa Hyderabadissa, nykyisessä Maharashtran osavaltiossa Intiassa) perinteiseen muslimiperheeseen, jolla oli vahva uskonnollinen suuntaus. Hänen isänsä Ahmad Hasan Maududi oli asianajaja ja uskonnollinen oppinut. Abul Alan lapsuuden aikana hänen isänsä lakkasi useiden vuosien ajan harjoittamasta lakia ja omistautui uskonnolle. Syed sai pääasiassa kotiopetusta. Hän joutui jättämään koulun kesken 15-vuotiaana, kun hänen isänsä kuoli. Hänestä tuli 17-vuotiaana kirjeenvaihtaja, ja pian hänestä tuli Jabalpurissa ilmestyvän Taj-sanomalehden päätoimittaja. Vuonna 1920 hän siirtyi Delhissä toimivan Jam’iyat-i ’Ulama -järjestön eli Intian ulemien julkaiseman Muslim-lehden päätoimittajaksi. Sanomalehti suljettiin vuonna 1923, mutta Syed Maududi siirtyi pian arvostetun al-Jam’iyahin päätoimittajaksi. Toimittajana toimiessaan hän alkoi kirjoittaa myös islamista. Vuonna 1928 Syed Maududi jätti journalismin ja ryhtyi stipendiaatiksi. Hän kirjoitti Hyderabadin Asafiyah-dynastian historian ja toisen Seljuk-turkkien historian. Merkittävintä lienee, että hän kirjoitti pienen kirjan Kohti islamin ymmärtämistä (Risala al Dinyat), joka todella aloitti hänen uransa islamilaisena ajattelijana ja uskonnollisena kirjoittajana.
Vuoteen 1930 mennessä Syed Sahib oli julkaissut esseekokoelman Jihad fil Islam (Pyhä sota islamissa).
Vuonna 1932 hän liittyi hyderabadilaiseen aikakauslehteen Tarjuman al-Quraniin (Tarjuman äl-Quran), jonka päätoimittajaksi hänestä tuli vuonna 1933. Hän käytti lehteä foorumina levittääkseen islamin sanomaa, ja myöhemmin 1930-luvulla hän kääntyi myös Intian politiikan puoleen.
Hän kehotti Intian muslimeja tunnustamaan islamin ainoaksi identiteetikseen ja tulemaan paremmiksi muslimeiksi. Vuonna 1941 Syed Maududi kutsui Lahoressa koolle kokouksen, jossa hän perusti Jamaat-e-Islamin, jonka ainoana tavoitteena oli levittää islamin sanomaa, ja ajan myötä JI:stä tuli hyvin merkittävä voima Pakistanin kansallisessa politiikassa.
Hänet pidätettiin vuonna 1953, koska hän oli aktiivisesti pyrkinyt julistamaan qadyanit ei-muslimeiksi. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta myöhemmin hänen kuolemantuomionsa muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Hänet vapautettiin muutaman kuukauden kuluttua yleisön painostuksesta. Vuonna 1958 Pakistan joutui sotilashallinnon alaisuuteen, ja Jamaat-e-Islami kiellettiin.
Ayyub Khanin hallinto pidätti hänet vuonna 1964. Vuoden 1965 vaaleissa hän tuki Fatimah Jinnahin presidenttiehdokkuutta Ayyub Khania vastaan. Vuonna 1972 hän sai valmiiksi urdunkielisen Tafheem-ul-Kuraanin ja samana vuonna hän erosi Jamaatin amirina kasvavien terveysongelmien vuoksi. Hän kuitenkin jatkoi kirjoituksiaan 70-luvun lopulle asti. Syed Sahib kuoli 22. syyskuuta 1979 Buffalossa, New Yorkissa, jonne hän oli mennyt tapaamaan poikaansa, joka oli lääkäri, ja saamaan hoitoa pitkäaikaiseen munuaissairauteen. Hänet haudattiin Lahoreen.
Maulana Maududin 40-vuotispäivänä Jamaat-e-Islami uudistaa lupauksensa jatkaa taisteluaan Pakistanin muuttamiseksi islamilaiseksi hyvinvointivaltioksi – valtioksi, jossa ihmiset nauttivat maksuttomasta koulutuksesta ja terveydenhuollosta sekä nopeasta oikeudesta ja viettävät elämänsä islamin valoisien periaatteiden mukaisesti.
Kirjoittaja on Jamaat-e-Islamin johtaja ja senaattori