150 vuotta kestäneen fiktioinnin ansiosta romaaneissa, Hollywood-elokuvissa ja televisiosarjoissa se pyhitetty aika ja paikka Amerikan historiassa, joka tunnetaan nimellä Vanha Länsi, on yhtä lailla kansallisen mielikuvituksen tuotetta kuin historiallinen todellisuus. Se on itse asiassa niin syvä myyttien ja legendojen lähde, että ihmiset keksivät edelleen tarinoita Vanhasta lännestä nykyaikaisimmassa väärän tiedon lähteessä, Internetissä.
Ajatellaanpa vaikka ilmaisun ”shot of whiskey” alkuperää. Vuonna 2016 Facebookin kautta jaettu sosiaalisen median meemi popularisoi pitkään vallalla ollutta kansanetymologiaa, jonka mukaan ilmaisu sai alkunsa rajaseudun saluunoissa, joissa cowboyt vaihtoivat luoteja juomiin:
Vaikkakin meemi on hiljattain syntynyt, internetissä olevat maininnat tästä väitetystä historiallisesta tosiasiasta ovat peräisin ainakin vuodesta 2003. Huomattavaa kuitenkin on, ettemme pystyneet jäljittämään sitä tätä pidemmälle, emmekä löytäneet mitään uskottavaa tukea yleiselle väitteelle, jonka mukaan ammusten käyttäminen kovan valuutan korvikkeena oli yleistä rajaseudun juomapaikoissa.
Oliko yksittäisen .45-luokan kuuden pyssyn patruunan hinta vanhassa lännessä yhtä suuri kuin viskilaukauksen hinta, kuten väitetään? Ei näytä siltä. Chicagolaisen rautakauppiaan Hibbard, Spencer, Bartlett & Co:n General Catalogin vuoden 1891 painoksessa Smith & Wessonin .45-patruunoiden hinnaksi mainitaan 25 dollaria tuhannelta eli 2-1/2 senttiä patruunalta. Viskilaukauksen hinnan osalta konsultoimme Kelly J. Dixonin vuonna 2005 julkaistua kirjaa Boomtown Saloons: Archaeology and History in Virginia Cityn arkeologiaa ja historiaa, jossa todetaan, että annos mitä tahansa juomaa maksoi keskimäärin noin kaksi bittiä eli 25 senttiä (tosin hinta laski myöhemmin kilpailun lisääntyessä, kun yhä useammat amerikkalaiset muuttivat länteen). Jos käytämme näitä lukuja perushintoina, yksi paukku viskiä olisi maksanut 10 patruunan verran. Vaikka ottaisimme huomioon hintojen vaihtelun ajan ja paikan mukaan, vaikuttaa hyvin epäilyttävältä, että patruunan hinnan ja juoman hinnan välillä olisi koskaan ollut yksi-yhteen vastaavuutta Vanhassa lännessä.
Tutkimme myös substantiivin shot etymologiaa, jolla on pitkä ja mielenkiintoinen historia sekä monia merkityssävyjä. Se juontaa juurensa vanhan englannin verbistä scēotan (myöhemmin scot), joka tarkoittaa ”ampua” tai ”päästää ammuksen irti”.
Varhaisin tunnettu käyttö sanasta ”shot” merkityksessä ”annos viinaa” esiintyy pastori Oliver Heywoodin (1630-1702) omaelämäkerrallisessa kirjoituksessa, jossa esiintyy sanonta ”heidän turha tapansa juoda shotteja”. Patruunoiden vaihtaminen laukauksiin -teorian kannalta on valitettavaa, että käyttö on noin 150 vuotta vanhempi kuin vanhan lännen aikakausi (joka sopimuksen mukaan sijoittuu noin vuosiin 1850-1900).
Mielenkiintoista kyllä, termi ”shot” oli Oxford English Dictionaryn mukaan aikoinaan myös synonyymi ”maksettavalle maksulle” (ja tarkemmassa käytössä ”laskulle tai osuudelle siitä, erityisesti pubissa tai baarissa”). Nämäkin merkitykset ovat kuitenkin vanhan lännen aikakautta varhaisempia, ja tässä tapauksessa ne juontavat juurensa 1400-luvun Englantiin, satoja vuosia ennen kuin saluunat ja cowpokit levittäytyivät Yhdysvaltojen länsirajoille.
Huolimatta siitä, että ne ovat peräisin samasta alkuperästä, on epäselvää, miten nämä sanan kolme erilaista merkityssisältöä on yhdistetty toisiinsa. Etymology Online -verkkosivustolla esitetyn teorian mukaan ilmaus ”throw down” (kuten ”heittää alas rahansa”) saattaa yhdistää ne:
Merkitys ”jousen purkaminen, ohjus” on myös peräisin sukua olevasta vanhasta englanninkielestä gesceot. Laajentunut keski-englannissa muihin ammuksiin ja urheilulajeihin (jääkiekko, koripallo jne.) 1868. Toinen alkuperäinen merkitys, ”maksu” (ehkä kirjaimellisesti ”alas heitetty raha”) on säilynyt sanassa scot-free. ”Throwing down” on saattanut johtaa myös merkitykseen ”juoma”, ensimmäinen todistus 1670-luvulta, tarkempi merkitys ”pieni drinkki puhdasta viinaa” vuoteen 1928 mennessä (shot glass vuoteen 1955 mennessä).