Väite: Tehokas lääke syyliin on se, että joku ”ostaa” ne sinulta.
Esimerkki:
Vai ottaa syyliä pois joltakulta käyttämällä erityistä puuta nimeltä sourtree tai puuta, jossa sitä pitää veistellä samalla kun sanoo raamatunjakeen tai jotain vastaavaa?
Origins: Kolme neljästä ihmisestä saa jossain vaiheessa elämäänsä syylän, joten syylät ovat aknen jälkeen toiseksi yleisin dermatologinen vaiva. Lapset ja nuoret aikuiset ovat alttiimpia kehittämään näitä kuhmuraisia kasvaimia kuin aikuiset, mutta kuka tahansa voi saada niitä milloin tahansa
elämässään. Ne ovat mielivaltaa siinä mielessä, että ne itävät varoittamatta ja häviävät yleensä vuoden kuluessa. Niiden saapumisessa ei kuitenkaan ole mitään taikaa (pahaa tai muuta) – ne ovat viruksen aiheuttamia.
Wartsit ovat hyvänlaatuisia ihokasvaimia, joiden aiheuttajina ovat ihmisen papilloomavirukset, bakteerit, jotka pääsevät ihoon viiltojen tai naarmujen kautta ja saavat solut lisääntymään nopeasti. Ne ovat lievästi tarttuvia, ja ne voivat levitä muihin kehon osiin kosketuksen kautta, ja ne voivat siirtyä muille samalla tavalla. Useimmat syyliä häviävät ilman hoitoa, koska elimistön immuunijärjestelmä ryhtyy lopulta kukistamaan virusta.
(Papilloomavirusten, joiden pitkään luultiin aiheuttavan vain hyvänlaatuisia tulehduksia, kuten syyliä, on viime aikoina epäilty olevan osallisena kymmenissä vakavissa sairauksissa, kuten sukuelinten syylien ja mahalaukun, kohdunkaulan, virtsarakon, kurkun, suun, vatsan, eturauhasen ja ihon syövissä. Niiden toimintaa – mikä niitä aiheuttaa tai laukaisee – ei vielä ymmärretä.)
Me nykyajan valistuneet ihmiset emme enää ihmettele syylien yhtäkkistä ilmaantumista muuten terveelle ihmiselle emmekä korreloi niiden katoamista salaperäisten toimenpiteiden kanssa, joita sairastunut on joutunut kokemaan. Esi-isillemme syylät olivat kuitenkin suuri mysteeri: ne ilmestyivät tyhjästä ja palasivat takaisin sinne, mistä tulivatkin, ilman mitään havaittavaa syytä. Näin ollen he kehittivät taruja selittääkseen, mistä syylien alkuperä oli peräisin, ja rituaaleja vapautuakseen niistä.
Koska noihin kaukaisiin aikoihin kukaan ei tiennyt viruksista, syntyi kansanuskomuksia selittämään syylien äkillistä ilmestymistä terveisiin. Lapsen, jonka käsiin oli kehittynyt tällainen kasvain, sanottiin käsitelleen rupikonnaa, jolloin rupikonna siirsi yhden kuoppansa pahaa-aavistamattomalle nuorukaiselle. Vaihtoehtoisesti hänen sanottiin pessyt kätensä vedellä, jota oli käytetty kananmunien keittämiseen.
Vaikka ihmiset olivat lievästi uteliaita siitä, mistä syyliä tuli, heillä oli pakkomielle päästä niistä eroon, mikä synnytti lukuisia rituaaleja ja kummallisia tapoja, joiden oletettiin vaikuttavan syylälääkkeisiin. Erään koulukunnan mukaan syylän hierominen papupavun siemenellä
ja sen jälkeinen salamyhkäinen hautaaminen vapauttaisi syylän syöpäläisistä – kun siemen mätänee maahan, syylänkin oli määrä hävitä. Toisen uskomuksen mukaan samaa kaavaa noudatettiin, mutta pavun siemenen sijasta käytettiin puuta. (Jokaisella puulla, pensaalla tai kasvilla väitettiin olevan parantavia tai ehkäiseviä ominaisuuksia. Pihlajan sanottiin suojaavan sairauksilta ja parantavan niitä, samalla tavalla kuin tuomen väitettiin torjuvan salamoita ja noitia ja tammen suojaavan keijuilta.)
Ne, jotka halusivat hieman enemmän verta parannuskeinoihinsa, saattoivat katkaista ankeriaan pään, tiputtaa verta irti leikatusta päästä syylille ja haudata ankeriaan pään. Ihmiset, jotka eivät halunneet mestata mereneläviä, saattoivat selvitä hieromalla syylää naudanlihapalalla ja hautaamalla sitten lihan. Jälleen kerran, kun nämä esineet mätänivät maassa, syylän oli määrä mädäntyä itse olemattomiin.
Karmiviin tapoihin kuului myös käytäntö, jonka mukaan sairastuneen oli pidettävä elävää rupikonnaa pussissa kaulassaan, kunnes otus kuoli. Lievempi versio tästä rituaalista edellytti, että syylän kantaja kantoi rupikonnan jalkaa mukanaan, kunnes syylä hävisi takaisin olemattomuuteen.
Uhrautuvaisemmat ihmiset saattoivat hieroa syyliään etanalla tai sammakolla ja sitten seivästää otuksen piikkiin. Kun otus kutistui auringonpaisteessa, niin oletettavasti myös syylä kutistui.
Eivät kaikki syylälääkkeet edellyttäneet jonkin hautaamista tai tappamista. Syylät voitiin myös myydä, heittää, antaa tai pestä pois. Syylät annettiin kuolleille jollakin kolmesta menetelmästä: hieromalla sairastunutta aluetta katsellessa hautajaiskulkueen kulkua, heittämällä kivi ruumisauton perään tai levittämällä vaurioon surijoiden saappaista kerättyä mutaa. Jokaiseen näistä kolmesta toimenpiteestä oli liitettävä erityinen loru, riimi tai kirous, kuten ”Menkäävätkö nämä syylät ja ruumis pois eivätkä enää koskaan palaa” tai ”Syylä, syylä, seuraa ruumista”.
Ne, joilla ei ollut ruumista, jolle toivoa sairauksiaan, saattoivat yrittää siirtää syylänsä epäterveellisille hieromalla vaivihkaa kuoppiaan tunnettuja avionrikkojia vastaan, jotka olivat saaneet lapsia avioliiton ulkopuolella.
Syylät voitiin myös myydä; tarvittiin vain ostaja, joka oli valmis ottamaan ne vastaan. Hinta ei ollut avainasemassa: se saattoi olla suuri tai pieni, mutta tärkeintä oli ostotapahtuma. Taikauskoinen uskomus siitä, että vaivat voidaan myydä pois, ei rajoitu vain syyliin: yskästä, flunssasta ja ylimääräisistä kiloista voi oletettavasti päästä eroon tällä tavoin. Itse asiassa jopa sairasta ihmistä itseään voi myydä:
Kerätty vuonna 1988 68-vuotiaalta itälontoolaiselta naiselta:
Kun olin kolmetoistavuotias, olin hyvin sairas ja he luulivat, että kuolen, joten äitini myi minut naapurille pennillä, ja vuoden kuluttua hän osti minut takaisin. Sen tarkoituksena oli hämmentää pahoja henkiä, jotta ne eivät saisi minua.”
Hävitettäviä sydämiä hierottiin ensin kikherneillä, pikkukivillä tai vehnänjyvillä, jotka sitten sidottiin pieniin nippuihin ja kuljetettiin risteyksiin. Saastuneet esineet heitettiin sitten mihin tahansa suuntaan, ja heiton suorittaja huolehti siitä, ettei hän nähnyt, minne ne putosivat, sillä ajatuksena oli, että se, joka poimi nämä esineet, sai syylät siirtymään itseensä.
Syylien poishuuhtomiseen kuului niiden kylvettäminen erityisominaisuuksia omaavilla nesteillä, kuten kannossa olevasta syvennyksestä kerätyllä vedellä, pyhällä vedellä tai eläinten, kuten ankeriaiden, kissaeläinten, sikojen, sianlihojen ja myyrän, verellä. Niiden päälle voitiin myös sylkeä joka aamu.
Ei se kuitenkaan jäänyt tähän. Syyliä voitiin kiertää hevosen karvoilla tai silkkilangalla. Tai niiden päälle voitiin puhaltaa yhdeksän kertaa täysikuun valossa. Tai se, jolla oli syyliä, saattoi naamioitua peiliin keskiyön aikaan kolmena yönä peräkkäin.
Jokaisella näistä taikauskoista oli kannattajansa. Koska syylät katosivat yhtä salaperäisesti kuin ne tulivatkin, niiden poistuminen osui usein samaan aikaan kuin ”parannuskeinoja” oli yritetty. Ennen kuin virusten ymmärrettiin aiheuttavan tällaisia kasvaimia, oli järkevää liittää syyllisten häviäminen johonkin hiljattain suoritettuun hulluuteen, vaikka siihen liittyisikin haudattua lihaa tai mestattuja ankeriaita.
Me nykyaikana olemme jättäneet ankeriaat taaksemme ja luotamme siihen, että aika hoitaa useimmat syylät pois. Niitä sitkeitä, joita kalenterin räpyttelevät sivut eivät saa pois, etsimme erilaisia kirurgisia ja lääkinnällisiä menetelmiä päästäksemme niistä eroon. Kaapiminen, jäädyttäminen, sähkökauterisointi ja CO2-laser ovat tehokkaita kasvaimia vastaan, ja laserpoisto on sekä tarkin menetelmä että mahdollisesti se, johon liittyy muita menetelmiä alhaisempi uusiutumisaste. Ne, jotka etsivät matalan teknologian ja tehokasta menetelmää, voivat kokeilla syylän peittämistä ilmastointiteipillä. Niin hullulta kuin tämä menetelmä kuulostaakin, se on osoittautunut toimivaksi yllättävän monissa tapauksissa. Tosin vuonna 2007 tehty tutkimus, jossa tutkittiin samaa asiaa, kyseenalaisti nämä havainnot – siinä todettiin ilmastointiteipin auttaneen syylätilanteessa vain 21 prosentissa tutkituista tapauksista, mikä oli yhtä hyvä tulos kuin tällaisten vaurioiden peittäminen tavanomaisella ”moleskinillä”, puuvillaisella sidoksella, joka on ollut käytössä jo koiranvuosien ajan. Tuossa toisessa tehokkuustestissä käytettiin kuitenkin läpinäkyvää ilmastointiteippiä eikä vuoden 2002 tutkimuksessa käytettyä harmaapohjaista kumimaista teippiä, mikä saattaa selittää vastakkaiset tulokset.
Barbara ”still beats rubbing them with a frog, though” Mikkelson
Last updated: 18. maaliskuuta 2007
Lähteet:
Dobson, Roger. ”Tavallinen virus, joka voi tappaa”.
The Independent. 12. heinäkuuta 2001 (Features; s. 8).
Edwards Stacey, Jean. ”Syylät – rumia, kyllä, mutta harvoin vaarallisia”.
The Ottawa Citizen. 18. huhtikuuta 2000 (s. C3). Johnson, Carla. ”Study Casts Doubt on Duct Tape Wart Cure”.
Associated Press. 19 March 2007. Miller, Karl. ”Duct Tape More Effective than Cryotherapy for Warts”.
American Family Physician. February 2003. Opie, Iona ja Moira Tatem. A Dictionary of Superstitions.
Oxford: Oxford University Press, 1989. ISBN 0-19-282-916-5. Pickering, David. Dictionary of Superstitions.
Lontoo: Cassell, 1995. ISBN 0-304-345350.