Joulun jälkeinen ja paastonaikaa edeltävä aika voi usein tuntua kirkkovuoden ”hiljaiselta” ajalta – ikään kuin vain merkitsisimme aikaa odottaessamme uutta suurta juhlaa. Johtuuko se sitten siitä, että ihmiset kärsivät jouluväsymyksestä tai siihen vaikuttaa synkkä talvisää, epifanian aika voi mennä ohi huomaamatta ja kuuluttamatta.
Tämä oli tilanne seurakunnassamme, kunnes otimme käyttöön käsitteen ”tähtilahjat”. Tähtilahja on yksinkertaisesti tähden muotoinen pala kirkkaanväristä paperia, johon on painettu sana. Jokainen ihminen, joka tulee kirkkoon epifanian sunnuntaina, saa tähtilahjan ja häntä pyydetään pohtimaan kyseistä sanaa tulevan vuoden aikana. Ihmisiä pyydetään pohtimaan, mikä merkitys tällä sanalla voisi olla heidän elämässään ja miten Jumala voisi puhua heille tämän yksinkertaisen viestin kautta. Käytämme luetteloa yli 150 sanasta (ks. s. 37), joista jokaisella on oma sanomansa ja merkityksensä.
Tähtilahjat jaetaan seurakunnalle samoilla uhrilautasilla, joita käytämme myöhemmin jumalanpalveluksessa kymmenysten ja lahjoitusten keräämiseen. Kun ihmiset ottavat itselleen tähtilahjan (katsomatta – vain kurottavat ja tarttuvat!), sen merkitys ei katoa. Tänä hetkenä ihmisiä ei pyydetä antamaan, vaan heitä kutsutaan ottamaan vastaan. Se muistuttaa meitä siitä, että tämä on aina asioiden järjestys Jumalan valtakunnassa – Jumala antaa aina ensin, ja sitten meitä kutsutaan vastaamaan lahjoillamme ja itsellämme.
Lahjojen vastaanottaminen
Viisaat miehet, jotka matkustivat pitkiä matkoja tarjotakseen lahjojaan vastasyntyneelle Kristus-lapselle, vastasivat lahjaan, joka annettiin ensin heille. He vastaanottivat Jumalan lahjan ja tarjosivat sitten lahjansa Jumalalle. Kun muistelemme tietäjien saapumista ja muistelemme heidän antamiaan lahjoja, iloitsemme tästä paperimuistutuksesta, joka symboloi Jumalan anteliaisuutta elämässämme.
Seurakuntamme on huomannut, että ihmiset odottavat tätä juhlaa suurella innolla. Ajan myötä tämän epifaniaperinteen suosio on kasvanut niin, että tähtilahjasunnuntai (sunnuntai, joka on lähimpänä tammikuun 6. päivänä vietettävää epifaniajuhlaa) kilpailee nykyään palmusunnuntain kanssa osallistujamäärissä ja osallistujien määrässä.
Miksi niin yksinkertainen lahja saa näin syvän merkityksen? Mikä paperilla olevan sanan vastaanottamisessa on sellaista, joka koskettaa ihmisiä? Uskon, että ihmiset kaipaavat konkreettisia, selkeitä merkkejä Jumalan läsnäolosta. Seurakuntamme – kuten varmasti sinunkin seurakuntasi – on täynnä myötätuntoisia ihmisiä, jotka viettävät tuntikausia leipomalla myyjäisiä varten, kokkaamalla aterioita suljetuille, kirjoittamalla kortteja sairaille, järjestämällä kuljetuksia kotiin sidotuille, soittamalla sairaaloissa ja vanhainkodeissa oleville ihmisille, rukoilemalla apua tarvitsevien puolesta, venyttämällä seurakunnan budjettia lahjoittamalla sen, minkä kykenevät, ja järjestämällä seurakunta-aterioita.
Seurakuntamme on taitava siinä, miten se voi olla ahkera ja miten se voi ”tehdä” Jumalan hyväksi. Tämä epifanian sunnuntain juhla merkitsee muutosta rutiineihimme; ihmisille tarjotaan mahdollisuus ”olla hiljaa” Jumalan läsnäolossa ja ottaa vastaan Jumalan lahjoja. Tämä ei johdu siitä, että olisimme tehneet jotakin ansaitakseen tällaisen huomion, vaan yksinkertaisesti Jumalan runsaasta anteliaisuudesta. Kun seurakunta saapuu paikalle, he ovat valmistautuneet vastaanottamaan jotain erityistä. Kun he nousevat pyhäkköön johtavia portaita ja asettuvat penkkeihinsä, he usein vertailevat muistiinpanojaan: Minkä sanan sait viime vuonna? Mitä tuo sana kertoi sinulle viimeisten kahdentoista kuukauden aikana?
”Pohtikaa näitä sanoja sydämissänne”
Jokaista, joka saa tähtilahjan, rohkaistaan viemään se kotiinsa ja ripustamaan se paikkaan, jossa hän varmasti näkee sen joka päivä. Se voi olla kylpyhuoneen peilissä tai tietokoneen näytön vieressä. Usein, kun vierailen jonkun kotona, huomaan tähtilahjan koristavan jääkaappia tai se on ripustettu takaoven viereen, jossa se näkyy, kun ihmiset lähtevät ja astuvat heidän kotiinsa. Monet ihmiset säilyttävät tähtilahjojaan vuodesta toiseen; vähitellen niistä kertyy virtuaalinen tähtikuvio viisaita sanoja ja rohkaisua, joka on esillä muistutuksena Jumalan läsnäolosta elämässämme.
Ihmiset antavat näiden sanojen puhua heille. He aloittavat usein etsimällä sanan sanakirjasta, jotta he ovat selvillä sen merkityksestä; kuulemme sanaa armo koko ajan, mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Sana, joka alussa vaikutti epäselvältä, saattaa vuoden mittaan saada uuden merkityksen.
Usein sanat tuntuvat hyvin ajankohtaisilta, ikään kuin ne olisi todellakin tarkoitettu vastaanottajalle. Juuri tämä sattumanvaraisuuden tunne ja sen pohtiminen, miten Jumala voisi toimia tämän yksinkertaisen prosessin kautta, pitää ihmiset sitoutuneina. Nainen, jonka aviomies on hiljattain kuollut, saa sanan sinnikkyys; yliopistoon lähtevä opiskelija kääntää tähtensä lukeakseen vastuun; musiikinjohtajamme saa sanan harmonia, kuoron suureksi iloksi.
Vuonna, jolloin minun oli määrä lähteä sapattivapaalle, sain tämän tähtilahjan: aikaa. Ennen kuin lähdin opiskelu- ja uudistumisjaksolleni, pohdin seurakunnan kanssa, mikä lahja se oli – saada heiltä ajan lahja ja heidän siunauksensa, jotta voisin virkistää henkeäni. Astuin tuohon sapattivapaaseen syvästi tietoinen siitä armosta, joka minulle annettiin.
Toisena vuonna piirsin tähden, johon oli painettu sana usko. Seurakuntani mielestä se oli aika huvittavaa – heidän pastorinsa sai uskon lahjan! Useat ihmiset vitsailivat minulle mennessään ulos ovesta jumalanpalveluksen jälkeen: ”Et tainnut oikeasti tarvita tuota lahjaa.” ”Minä olen se, joka tarvitsisi enemmän uskoa, et sinä, pastori!” Kuten kävi ilmi, tuo vuosi oli vuosi, joka koettelee papin sielua. Traagista kuolemaa seurasivat sydäntä särkevät kriisit. Kun seurakuntaamme haastoi sarja tuhoisia menetyksiä, useat ihmiset tulivat toimistooni esittämään tuon ikuisen kysymyksen: ”Miksi Jumala sallii tällaisten tragedioiden tapahtua?”
Usein tuntui siltä, että oma uskoni joutui koetukselle. Tähtilahjani tarjosi minulle kontekstin, jossa voin pohtia. Miten voisin vastaanottaa uskon lahjan silloin, kun tarvitsin sitä eniten? Kuukausia myöhemmin, kun puhuin saarnassa niistä kuivista kausista, jolloin Jumala tuntui kaukaiselta ja työni pastorina ja johtajana oli erityisen pelottavaa, muistutin ihmisiä tähtilahjastani. Usko, opin jälleen tuona vuonna, on aina lahja, josta kannattaa pitää kiinni erityisesti vaikeina aikoina, eikä sitä saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä.
Vastaanottamisesta tulee jakaminen
Vuoden mittaan seurakuntamme jäseniä rohkaistaan kertomaan joitakin ajatuksia, joko lyhyesti tai laajasti, tähtilahjoistaan. Niinpä voi olla, että kirkkaana kesäsunnuntaina elokuun helteessä meitä muistutetaan siitä hyytävästä tammikuun sunnuntaista, jolloin ympärillämme oli kynttilöitä pönkittämässä hämärää talvivaloa. Pohdimme Jumalaa, joka jatkuvasti rohkaisee ja vahvistaa Jumalan kansaa. Ehkä juuri siinä piilee tähtilahjojen ihanuus – ne ovat todella lahja, joka jatkaa antamistaan vielä kauan sen jälkeen, kun epifania-aika on ohi.
Kuten mikä tahansa muukin lahja, tähtilahjatkin voidaan joko ottaa ilolla vastaan tai heittää pois ja unohtaa. Ihmisten on oltava tietoisia siitä, miten he suhtautuvat tähtilahjaansa. Työnnetäänkö paperitähdet taskuun tai tungetaanko ne käsilaukun pohjalle, eikä niitä enää koskaan harkita? Vai pidetäänkö tuota sanaa tilaisuutena – mahdollisuutena pohtia, miten Jumala puhuu Jumalan kansalle? Mitä voisimme oppia yhdestä sanasta? Mitä uusia ajatuksia saattaisi syntyä, mitä kallisarvoista viisautta saattaisi nousta uudelleen esiin?
Epifania on Jumalan läsnäolon läpimurron juhla, joka loistaa valona pimeydessä. Joka vuosi seurakuntamme iloitsee muistutuksesta anteliaasta, antavasta Jumalastamme – yksi tähtilahja kerrallaan.
Toimittajan huomautus: Tämä sopisi myös loistavaksi uskonmuodostusharjoitukseksi pienryhmän tai perheenjäsenten kanssa!
Excerpt
Star Gifts
kindness
caring
sharing
giving
compassion
love
openness
pardon
understanding
discipleship
servanthood
stability
hopefulness
innocence rukouksellisuus
ylistys
herkkyys
tieto
onnellisuus
nauru
ahyväksyntä
itse-control
restraint
mercy
truth
peace
faith
consideration
fellowship
unity
teaching
singing
celebration
perseverance
judgment
discipline
courage
confidence
clarity
honor
contentment
imagination
commitment
friendship
freedom
creativity
devotion
joy
strength
comfort
leadership
discernment
obedience
thoughtfulness
responsibility
patience
forgiveness
humility
faithfulness
hope
tenderness
enthusiasm
evangelism
healing
loyalty
rejoicing
respect
insight
selflessness
righteousness
assurance
justice
honesty
wisdom
awareness
tolerance
wholeness
guidance
hospitality
foresight
trust
learning
proclamation
encouragement
trustworthiness
inspiration
wonder
flexibility
grace
graciousness
i endurance
listening
accountability
speaking
sincerity
writing
music
motivation
art
building
crafts
planning
organization
drama
cheerfulness
focus
balance
helpfulness
languages
cooking
sympathy
empathy
sensitivity
time
conviction
delight
responsiveness
education
intelligence
experience
visitation
sobriety
spirituality
travel
thankfulness
money
dignity
quietness
playfulness
dedication
empathy
solitude
zeal
appreciation
affirmation
charity