Tällä hetkellä ei ole täyttä ymmärrystä siitä, miten ongelmapelaaminen vaikuttaa pelaajien jokapäiväiseen elämään. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada kokonaisvaltaisempi käsitys ongelmapelaajien jokapäiväisen elämän toiminnoista; erityisesti siitä, mikä on heille tärkeää, mikä motivoi pelaamiseen ja mikä tukee/rajoittaa sitoutumista muihin elämän toimintoihin. Tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja ja viikon mittaisia toimintapäiväkirjoja tietojen keräämiseksi 16 ongelmapelaajalta viidestä maasta. Laadulliset tiedot analysoitiin teemoittain. Kaksi pääteemaa nousi esiin. Ensinnäkin pelaamisen todettiin olevan mielekästä ja tarkoituksenmukaista toimintaa. Tutkimukseen osallistujat ymmärsivät, mitkä toiminnot tarjosivat heille mielekkyyttä ja henkilökohtaista kasvua. Videopelaaminen tarjosi sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia pelaajien elämässä. Negatiiviset kokemukset johtuivat pääasiassa siitä, että videopelejä käytettiin selviytymisstrategiana muihin elämän stressitekijöihin. Toiseksi yksilölliset, ihmissuhde- ja ympäristövaikutukset vaikuttivat samanaikaisesti pelaamisen määrään. Pelaamisen määrään vaikuttavat työntö- ja vetovaikutukset voivat tapahtua tosielämässä tai virtuaalisesti. Ongelmapelaajien auttamiseen voisi kuulua vetovoimien minimointi/poistaminen ja riittävien työntövoimien hankkiminen, jotta he voisivat halutessaan osallistua päivittäisiin toimintoihin.