Yhdysvallat neuvotteli 1990-luvun alussa Meksikon kanssa Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksesta (North American Free Trade Agreement, NAFTA), sopimuksesta, jolla vähennettiin tariffeja, tuontikiintiöitä ja muita kuin tariffeihin perustuvia kaupan esteitä Yhdysvaltojen, Meksikon ja Kanadan välillä. Vuonna 1992 Yhdysvaltain presidenttiehdokkaana ollut H. Ross Perot väitti näkyvästi kampanjassaan, että jos Yhdysvallat laajentaisi kauppaa Meksikon kanssa, syntyisi ”valtava imuääni”, kun yhdysvaltalaiset työnantajat siirtyisivät Meksikoon hyötyäkseen alhaisemmista palkoista. Loppujen lopuksi keskipalkat Meksikossa olivat tuolloin noin kahdeksasosa Yhdysvaltojen keskipalkoista. NAFTA hyväksyttiin kongressissa, presidentti Bill Clinton allekirjoitti sen laiksi, ja se tuli voimaan vuonna 1995. Seuraavien kuuden vuoden aikana Yhdysvaltojen talous sai aikaan historiansa nopeimman työpaikkojen kasvun ja alhaisimman työttömyyden. Ne, jotka pelkäsivät, että avoin kauppa Meksikon kanssa johtaisi työpaikkojen dramaattiseen vähenemiseen, osoittautuivat vääriksi.
Tulos ei ollut taloustieteilijöille yllätys. Loppujen lopuksi globalisaatiosuuntaus on jatkunut vuosikymmeniä, ei vasta NAFTA:n jälkeen. Jos kauppa todella vähentäisi tarjolla olevien työpaikkojen määrää, Yhdysvalloissa olisi pitänyt tapahtua työpaikkojen tasaista vähenemistä jo vuosikymmeniä. Vaikka Yhdysvaltojen taloudessa työttömyysluvut nousevat ja laskevat – Bureau of Labor Statisticsin mukaan työttömyysaste nousi keväästä 2008 vuoden 2009 loppuun 4,4 prosentista 10 prosenttiin; sittemmin se on laskenut takaisin 5,5 prosenttiin keväällä 2015 – työpaikkojen määrä ei vähene pitkiä aikoja. Yhdysvaltojen työpaikkojen määrä nousi 71 miljoonasta vuonna 1970 138 miljoonaan vuonna 2012.
Suojelu toki säästää työpaikkoja suojattavalla toimialalla, mutta kahdesta syystä se maksaa työpaikkoja muilla suojaamattomilla toimialoilla. Ensinnäkin, jos kuluttajat maksavat korkeampia hintoja suojatulle toimialalle, heillä on väistämättä vähemmän rahaa käytettävissään muiden toimialojen tuotteisiin, joten työpaikkoja menetetään näillä muilla toimialoilla. Toiseksi, jos suojattua tuotetta myydään muille yrityksille niin, että muiden yritysten on nyt maksettava korkeampaa hintaa keskeisestä tuotantopanoksesta, kyseiset yritykset menettävät myyntiä ulkomaisille tuottajille, joiden ei tarvitse maksaa korkeampaa hintaa. Menetetty myynti merkitsee työpaikkojen menetystä. Jos protektionismia käytetään työpaikkojen pelastamiseen yhdellä teollisuudenalalla, piilotettu vaihtoehtoiskustannus on työpaikkojen menettäminen muilla teollisuudenaloilla. Tästä syystä Yhdysvaltojen kansainvälinen kauppakomissio ennustaa kaupan esteitä koskevassa tutkimuksessaan, että kaupan esteiden vähentäminen ei johtaisi työpaikkojen kokonaismenetykseen. Protektionismi siirtää työpaikkoja toimialoilta, joilla ei ole tuontisuojaa, toimialoille, jotka on suojattu tuonnilta, mutta se ei luo lisää työpaikkoja.
Lisäksi työpaikkojen pelastamisesta protektionismin avulla aiheutuvat kustannukset voivat olla hyvin korkeat. Useissa eri tutkimuksissa on pyritty arvioimaan kustannuksia, joita kuluttajille aiheutuu korkeampina hintoina protektionismin avulla pelastettua työpaikkaa kohden. Taulukossa 2 esitetään otos tuloksista, jotka Federal Reserve Bank of Dallasin ekonomistit ovat koonneet. Protektionismin avulla säästetty työpaikka maksaa yleensä paljon enemmän kuin työntekijän varsinainen palkka. Esimerkiksi vuonna 2002 julkaistussa tutkimuksessa kerättiin todisteita siitä, että protektionismin käyttö keskimääräisen työpaikan pelastamiseksi tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa maksaisi 199 000 dollaria pelastettua työpaikkaa kohti. Toisin sanoen näille työntekijöille olisi voitu maksaa 100 000 dollaria vuodessa siitä, että he olisivat olleet työttöminä, ja kustannukset olisivat vain puolet siitä, mitä heidän pitämisensä tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa maksaa. Tämä tulos ei ole ainutlaatuinen tekstiili- ja vaatetusalalla.
| Tuontitulleilla tai kiintiöillä suojattu teollisuus | Vuosittaiset kustannukset pelastettua työpaikkaa kohti | |
|---|---|---|
| Sokeri | 826 000 | |
| Polyeteenihartsit | 812 dollaria,000 | |
| Maidotuotteet | 685.000 | |
| Jäädytetty appelsiinimehutiiviste | 635.000 | |
| Kuulalaakerit | 603,000 | |
| Konetyökalut | $479,000 | |
| Naisten käsilaukut | $263,000 | |
| Glasitavarat | $247,000 | |
| vaatteet ja tekstiilit | 199,000 | |
| kumijalkineet | 168,000 | |
| Naisten muut kuin urheilujalkineet | 139,000 | |
| 139,000 | ||
| Taulukko 2. Jalkineet ja tekstiilit | 199,000 | |
| . Protektionismin avulla työpaikan pelastamisen kustannukset yhdysvaltalaisille kuluttajille (Lähde: Federal Reserve Bank of Dallas) | ||
Miksi työpaikkojen pelastaminen protektionismin avulla maksaa niin paljon? Perussyy on se, että kaikki ylimääräinen raha, jonka kuluttajat maksavat tullien tai kiintiöiden vuoksi, ei mene työpaikkojen pelastamiseen. Jos esimerkiksi teräksen tuonnille asetetaan tulleja niin, että teräksen ostajat maksavat korkeampaa hintaa, yhdysvaltalaiset teräsyhtiöt saavat suurempia voittoja, ostavat enemmän laitteita, maksavat isompia bonuksia johtajille, antavat palkankorotuksia nykyisille työntekijöille – ja myös välttävät joidenkin lisätyöntekijöiden irtisanomisen. Vain osa suojatun teräksen korkeammasta hinnasta käytetään työpaikkojen säilyttämiseen. Kun jokin teollisuudenala on suojattu, koko talous menettää myös hyödyn, jonka se saisi, jos se hyödyntäisi suhteellista etuaan – toisin sanoen tuottaisi sitä, mitä se osaa parhaiten. Niinpä osa korkeammasta hinnasta, jonka kuluttajat maksavat suojatuista tuotteista, on menetettyä taloudellista tehokkuutta, joka voidaan mitata toisena hukkapainohäviönä, jollaista käsiteltiin kohdassa Työ- ja rahoitusmarkkinat.
On olemassa puskuritarra, joka kertoo uhasta, jonka jotkut yhdysvaltalaiset työntekijät kokevat tuontituotteista: ”Osta amerikkalaista – pelasta yhdysvaltalaiset työpaikat”. Jos autoa ajaisi taloustieteilijä, tarra voisi julistaa: ”Estäkää tuonti – säästäkää työpaikkoja joillekin amerikkalaisille, menettäkää työpaikkoja muille amerikkalaisille ja maksakaa myös korkeita hintoja.”