Tansu çiller (s. 1946), kiistelty poliitikko ja Todellinen polku -puolueen johtaja, toimi Turkin pääministerinä vuosina 1993-1996, jolloin Turkissa vallitsi äärimmäinen poliittinen myllerrys ja taloudellinen epävakaus. Hän aloitti uransa taloustieteen professorina ennen siirtymistään politiikkaan vuonna 1990.
Tansu çiller syntyi vuonna 1946 Istanbulissa mukavaan keskiluokkaiseen kotiin eläkkeellä olevan valtion virkamiehen tyttärenä. Hän kävi amerikkalaista tyttökoulua ja sen jälkeen Bosphorus-yliopistoa (entinen Robert College), josta hän valmistui taloustieteilijäksi vuonna 1967. Vuonna 1963, 17-vuotiaana, hän meni naimisiin Özer Üçuranin kanssa, joka otti hänen toisen nimensä; Özer Üçuranista tuli pian vaikutusvaltainen hahmo hänen elämässään. çiller lähti Yhdysvaltoihin hakemaan korkeampaa koulutusta, ja hän suoritti maisterin tutkinnon New Hampshiren ja tohtorin tutkinnon taloustieteissä Connecticutin yliopistoissa. Ennen kuin hän palasi Turkkiin vuonna 1973, hän opetti taloustiedettä Franklin and Marshall Collegessa Pennsylvaniassa.
çiller aloitti taloustieteen apulaisprofessorina Bosphorus-yliopistossa Istanbulissa vuonna 1974, ja hänet ylennettiin apulaisprofessoriksi vuonna 1978 ja professoriksi vuonna 1983. Näinä vuosina hän loi hyvät suhteet Turkin liike-elämän edustajiin ja kirjoitti useita raportteja maan talousongelmista TÜSIAD:lle, joka on Turkin liikemiesten ja teollisuudenharjoittajien yhdistyksen lyhenne. Nämä raportit muodostavat suurimman osan hänen akateemisista julkaisuistaan. Samaan aikaan hänen aviomiehensä oli ryhtynyt yrittäjäksi ja hankkinut 7-Eleven-myymälöiden franchising-oikeuden Turkissa sekä johtajan paikan pankissa, joka ajautui konkurssiin 1980-luvun talouskriisin aikana. Tämä ei kuitenkaan horjuttanut çillereiden taloudellista onnea, sillä he olivat hankkineet suuren varallisuuden keinottelemalla maalla ja kiinteistöillä.
1980-luku oli Turkille poliittisesti myrskyisä vuosikymmen. Syyskuun 12. päivänä 1980 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen kaikki poliittinen toiminta jäädytettiin, puolueet lakkautettiin ja poliitikot kiellettiin politiikasta. Kun politiikka palautettiin vuonna 1983, vain uudet ja tahrattomat ihmiset saivat perustaa puolueita. Ovi avattiin uudelle poliitikkojen sukupolvelle, joista Turgut Ozalista tuli tunnetuin. Tansu çiller ei tullut politiikkaan tässä vaiheessa; hän tuli julkisuuteen 1980-luvun lopulla yhtenä Turgut Ozalin talouspolitiikan arvostelijoista. Hänen saamansa tuki liike-elämän piirissä mahdollisti hänen pääsynsä Süleyman Demirelin piiriin talousasioiden neuvonantajaksi. Demirel sai hänet liittymään puolueeseensa vuonna 1990, kun hänen True Path Party (TPP) -puolueensa onni oli nousussa. Kun lokakuussa 1991 järjestettiin parlamenttivaalit, hän oli yksi puolueensa talouspolitiikan suunnittelijoista. TPP nousi parlamentin suurimmaksi puolueeksi 178 paikalla, mutta ilman oman hallituksen muodostamiseen tarvittavaa enemmistöä. çiller voitti Istanbulin paikan ja pääsi parlamenttiin.
Demirel muodosti koalitiohallituksen sosiaalidemokraattisen populistipuolueen (SHP) kanssa ja nimitti çillerin taloudesta vastaavaksi valtiovarainministeriksi. Hänen talouden vakauttamisohjelmansa esiteltiin 17. tammikuuta 1992. Sen tavoitteena oli vakauttaa talous ylläpitämällä kohtuullinen 5,5 prosentin kasvuvauhti vuonna 1992 (verrattuna 2 prosenttiin vuonna 1991), torjumalla inflaatio, joka oli noin 70 prosenttia, ja alentamalla se 42 prosenttiin sekä supistamalla budjettialijäämää. çiller ehdotti verotusjärjestelmän uudistamista veropohjan laajentamiseksi ja valtion omistamien talousyritysten rakenneuudistusta, jotta niistä tulisi kannattavia ja siten houkuttelevia yksityisille ostajille. Ohjelman onnistuminen riippui myös ulkomaisista investoinneista ja lainoista, ja siksi çiller matkusti ympäri maailmaa myymässä ajatuksiaan, erityisesti Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin.
Voi vain arvailla, miten Tansu çillerin poliittinen ura olisi edennyt, elleivät tietyt tapahtumat olisi puuttuneet asiaan ja avanneet uusia ovia. Presidentti Turgut Ozalin kuolema huhtikuussa 1993 jätti presidentin viran avoimeksi, mikä johti Süleyman Demirelin valintaan 16. toukokuuta. çiller ei ollut itsestään selvä valinta; hän oli uusi tulokas puolueessa ja suhteellisen kokematon, ja oli kokeneempia ehdokkaita (kuten Cindoruk ja Ismet Sezgin), joilla oli vahvemmat vaatimukset johtajuudesta. Çillerillä oli kuitenkin kilpailijoihinsa verrattuna se etu, että hän oli nuorempi, nainen, viehättävä ja hyvin koulutettu. Hän oli paitsi taloustieteilijä, hän puhui sujuvasti englantia ja saksaa, hänellä oli kosmopoliittinen maailmankatsomus ja hän tunsi hyvin länsimaat. Äänestäjät ympäri maailmaa näyttivät suosivan nuoria, dynaamisia johtajia, eikä Turkki ollut poikkeus. Nuori Mesut Yilmaz oli ottanut Isänmaa-puolueen haltuunsa Ozalilta; Inönü SHP:n suunta oli sama, kun hän jäi eläkkeelle ja nuorempi johtaja valittiin syyskuussa 1993. Oli poliittisesti järkevää valita TPP:n johtajaksi viehättävä nainen, joka oli onnellisesti naimisissa ja jolla oli kaksi poikaa, ja siten vahvistaa puolueen asemaa tulevissa vaaleissa. Hän olisi vastapainona kilpailijoidensa ominaisuuksille erityisesti naisäänestäjien keskuudessa, jotka muodostivat yli puolet äänestäjistä. Myöskään elinkeinoelämän çillerille antamaa avointa tukea ei voinut jättää huomiotta. Lisäksi lännessä hänen menestyksensä odotettiin parantavan Turkin imagoa tulevaisuuteen suuntautuneena muslimimaana islamilaisessa maailmassa, joka liian usein näytti hakevan inspiraatiota menneisyydestä.
Tansu çiller valittiin TPP:n johtajaksi 13. kesäkuuta 1993, ja hänet nimitettiin Turkin ensimmäiseksi naispääministeriksi. Hänen ja SHP:n koalitio voitti luottamusäänestyksen 25. kesäkuuta, ja Tansu çiller otti vastuun Turkin kohtalosta. Hänen menestyksensä riippuisi hänen kyvystään löytää vastauksia Turkin moniin ongelmiin, erityisesti talouteen ja kurdikysymykseen, ja nämä koettelisivat kenen tahansa johtajan kykyjä.
Ajan myötä Tansu çiller osoittautui tehottomaksi hallitsemaan parlamenttia, saati sitten Turkin kansaa kohtaavia vakavia ongelmia. Kurdikapinat, hillitön inflaatio ja epätoivoisesti kutistuva talous vaivasivat hänen pääministerikauttaan. Turkin hallituksen luontainen epävakaus pahensi tilannetta entisestään. Vuoteen 1995 mennessä çiller joutui henkilökohtaisten syytösten kohteeksi. Hän erosi painostuksen alla saman vuoden syyskuussa. Kuukautta myöhemmin, 15. lokakuuta, järjestettiin luottamusäänestys, ja çiller sai jatkaa virkaatekevänä pääministerinä, kunnes asia oli ratkaistu. Vuoden 1996 alussa çiller sopi koalitiohallituksesta, jossa Isänmaa-puolueen Mesut Yilmaz toimisi pääministerinä vuoteen 1997 asti, jolloin çiller ottaisi tehtävän takaisin. çiller ei kuitenkaan koskaan palannut virkaansa, koska häntä vastaan esitetyt vakavat syytökset lisääntyivät edelleen. Kesäkuun 6. päivänä 1996 parlamentti antoi Yilmazille epäluottamuslauseen, ja hallitus hajosi. Heinäkuun 8. päivään mennessä oli muodostettu uusi koalitio. Tällä kertaa çiller suostui toimimaan varapääministerinä hyvinvointipuolueen Necmettin Erbakanin alaisuudessa. Järjestelyn mukaan çiller palaisi pääministeriksi seuraavana vuonna. Kesäkuun 18. päivänä 1997 Erbakan erosi yrittäessään pakottaa ennenaikaisiin vaaleihin, mikä puolestaan estäisi çillerin pääsyn takaisin pääministeriksi.
Lisälukemista
Lisätietoja çilleristä, ks. The Economist, 25.3.1995; 21.10.1995; 9.3.1996; 8.6.1996; 15.6.1996; 21.6.1997. Internetissä osoitteessa http://www.mfa.gov.tr:80/grupb/ciller.htm. □