Taustaa: Tapaturmainen altistuminen verelle ja kehon nesteille on kansanterveydellinen huolenaihe erityisesti terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa, ja se muodostaa riskin veren välityksellä tarttuvien virusten, kuten HIV:n, B-hepatiittiviruksen ja C-hepatiittiviruksen, leviämisestä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Yaoundén yliopistollisessa opetussairaalassa työskentelevien terveydenhuoltohenkilöstön tapaturmaisten altistumisten esiintymistiheys ja altistumisen jälkeinen hoito verelle ja kehon nesteille.
Menetelmät: Se oli poikkileikkaustutkimus, joka tehtiin sairaalassa 1.-30. syyskuuta 2013. Terveydenhuoltohenkilöstölle annettujen kyselylomakkeiden avulla kerättiin tietoja itse raportoiduista tapaturmista, olosuhteista ja altistumisen jälkeisestä hallinnasta. Lisäksi arvioitiin heidän tietämystään tapaturmaisesta altistumisesta verelle. Tiedot syötettiin ja analysoitiin Epi Info -ohjelmiston versiolla 3.5.4. Kuvaileva analyysi tehtiin AEB:n merkityksen mittaamiseksi ja kontaminaatioriskin arvioimiseksi.
Tulokset: Sataviisikymmentä terveydenhuollon työntekijää haastateltiin, joista 36,7 % ilmoitti altistuneensa verelle ja ruumiinnesteille vähintään kerran edeltävien kolmen kuukauden aikana. Roiskeet olivat yleisimmin raportoitu vamma (60,3 %:ssa tapauksista), jonka jälkeen tulivat neulanpistot (28,7 %) ja viillot (10,9 %). Lisäksi 43,6 % uhreista ei ollut rokotettu HBV:tä vastaan, 7,3 % ei käyttänyt käsineitä tapaturman aikana ja 41 % roiskeista tapahtui loukkaantuneelle iholle. Suurin osa uhreista kuuluu kirurgiseen osastoon. Yhtään näistä vammoista ei ollut ilmoitettu rekisterissä tapaturmaisesta altistumisesta verelle.
Päätelmät: Tapaturmainen altistuminen verelle ja kehon nesteille on yleistä päivittäisessä sairaalarutiinissa. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten suojavarusteiden käyttöä hoidon aikana ja rokotuksia HBV:tä vastaan, ei tehdä järjestelmällisesti terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa. Terveydenhuoltolaitoksen olisi kehitettävä ja tarjottava vakiotoimintamenettelyjä, jotka kohdistuvat työperäisten riskien seurantaan, henkilökunnan koulutukseen ja valvontaan.