Presidentti Abraham Lincolnin ruumiinavaus
Huhtikuun 14. päivänä 1865 salamurhaaja John Wilkes Booth ampui presidentti Abraham Lincolnia esityksen aikana Ford’s-teatterissa Washingtonissa. Presidentin kuoltua seuraavana aamuna hänen ruumiinsa asetettiin Amerikan lipulla peitettyyn väliaikaiseen arkkuun ja palautettiin ruumisautolla Valkoiseen taloon ratsuväen saattamana. Valkoisessa talossa ruumiinavauksen suorittivat armeijan kirurgit Edward Curtis ja Joseph Janvier Woodward. Paikalla olivat myös kenraalilääkäri Joseph K. Barnes sekä muutamia sotilasupseereita, lääkintämiehiä ja ystäviä. Ruumiinavauksen aikana Mary Todd Lincoln lähetti sanansaattajan pyytämään hiuskiehkuraa; hänelle leikattiin tupsu päästä.
Tohtori Curtis kuvaili ruumiinavausta kirjeessään äidilleen:
”Huoneessa… oli vain vähän huonekaluja: suuri, raskaasti verhoiltu sänky, yksi tai kaksi sohvaa, lipasto, vaatekaappi ja tuolit….Huoneen ympärillä istui useita yleisesikuntaupseereita ja joitakin siviilejä, jotka olivat hiljaa tai keskustelivat kuiskaillen, ja toisella puolella, karkealle lautakehikolle levittäytyneenä ja vain lakanoilla ja pyyhkeillä peitettynä, makasi – kylmänä ja liikkumattomana – se, mikä vain muutama tunti sitten oli ollut suuren kansakunnan sielu. Ylilääkäri käveli huoneessa ylös ja alas, kun saavuin, ja kertoi minulle yksityiskohtaisesti tapauksen taustatiedot. Hän sanoi, että presidentti osoitti mitä ihmeellisintä sitkeyttä, ja ellei hänen haavansa olisi ollut välttämättä kuolemaan johtava, hän olisi saattanut selvitä vammasta, johon useimmat miehet olisivat antautuneet….Dr. Woodward ja minä jatkoimme pään avaamista ja aivojen poistamista kuulan jälkiä myöten. Jälkimmäinen oli tunkeutunut hieman takaraivon keskiviivan vasemmalle puolelle, kulkenut lähes suoraan eteenpäin aivojen keskikohdan läpi ja juuttunut sinne. Koska sitä ei löytynyt helposti, jatkoimme koko aivojen poistamista, kun, kun olin nostamassa niitä kallon ontelosta, luoti yhtäkkiä putosi sormieni läpi ja putosi, rikkoen huoneen juhlallisen hiljaisuuden kolinallaan, alla seisovaan tyhjään altaaseen. Siellä se makasi valkoisen posliinin päällä, pienenä mustana massana, joka ei ollut isompi kuin sormeni pää – tylsänä, liikkumattomana ja harmittomana, mutta kuitenkin syynä niin mahtaviin muutoksiin maailmanhistoriassa, joita emme ehkä koskaan tajua…. valmistelin aivot punnittavaksi huoneen yhdessä nurkassa. Katsellessani pehmeän harmaan ja valkoisen aineen massaa, jota pesin huolellisesti, oli mahdotonta käsittää, että se oli sitä pelkkää savea, jonka työstämisen varassa kansakunnan toiveet lepäsivät vasta edellisenä päivänä. Tunsin olevani syvemmin kuin koskaan vaikuttunut tuon tuntemattoman asian salaperäisyydestä, jota voidaan kutsua yhtä hyvin ’elintärkeäksi kipinäksi’ kuin mitä tahansa muutakin, ja jonka puuttuminen tai läsnäolo tekee mittaamattoman eron sen välillä, onko kyseessä inertti ainemassa, joka ei tottele muita lakeja kuin maailmankaikkeuden fysikaalisten ja kemiallisten voimien lakeja, vai elävä aivokokonaisuus, jonka äänetön, hienovarainen koneisto voi hallita koko maailmaa.
”Aivojen punnitseminen … antoi vain likimääräisiä tuloksia, koska aivojen ainetta oli menetetty jonkin verran haavan seurauksena ampumisen jälkeisten elinaikojen aikana. Mutta luvut, sellaisina kuin ne olivat, näyttivät osoittavan, että aivojen paino ei ollut Lincolnin kokoiselle miehelle tavallista suurempi.”
Tohtori J.J. Woodwardin ruumiinavausraportti, 15.4.1865
avustajana apulaiskirurgi E. Curtis, U.S.A., Tein…tänä aamuna presidentti Abraham Lincolnin ruumiille ruumiinavauksen, jonka tulokset olivat seuraavat:
Silmäluomet ja kasvojen ympäröivät osat olivat voimakkaasti verenpurkautuneet ja silmät olivat jonkin verran pullistuneet silmäkuoppiin vuotaneesta verestä.
Päässä oli ampumahaava, jonka ympärillä päänahka oli voimakkaasti paksuuntunut verenvuodon vaikutuksesta kudokseen. Kuula tunkeutui takaraivoluun läpi noin tuuman verran keskiviivasta vasemmalle ja juuri vasemman sivuontelon yläpuolelle, jonka se avasi. Sen jälkeen se läpäisi kovakalvon, kulki vasemman takaraivolohkon läpi, meni vasempaan sivukammioon ja juuttui aivojen valkeaan aineeseen juuri vasemman corpus striatumin etuosan yläpuolelle, josta se löydettiin.
Haava takaraivoluussa oli melko sileä, pyöreämuotoinen ja reunoiltaan viistetty. Sisäisen pöydän läpi menevä aukko oli suurempi kuin ulkoisen pöydän läpi menevä aukko. Kuulan jälki oli täynnä hyytynyttä verta ja sisälsi useita pieniä luunpalasia, joissa oli pieniä palasia kuulasta lähellä sen ulkoista aukkoa. Aivot radan ympärillä olivat pultaasiset ja limaiset kapillaarisen verenvuodon aiheuttaman verenvuodon vuoksi. Aivokammiot olivat täynnä hyytynyttä verta. Paksu hyytymä kovakalvon alla peitti oikean aivolohkon.
Vasemman puolen kovakalvon alla oli pienempi hyytymä. Mutta aivojen tyvestä löytyi vain vähän verta. Otsaluun molemmat silmäkuoppalevyt olivat murtuneet ja sirpaleet työntyivät ylöspäin kohti aivoja. Näiden murtumien yläpuolella oleva kovakalvo oli vahingoittumaton. Silmäkuopat olivat täynnä verta….
.