Tavoite

Juutalaiset Israelissa ja kaikkialla maailmassa juhlivat hepreankielistä uutta vuotta, Rosh Hashanahia (hepreaksi ”vuoden pää”), joka on kalenterissa 5778. Se on juhlapäivä, joka ortodoksisen uskontokunnan mukaan juhlistaa Aatamin ja Eevan luomista ja joka maallikoille merkitsee talousvuoden ja maanviljelysjakson alkua. Juhla alkoi keskiviikkona 20. syyskuuta ensimmäisen tähden nousulla ja päättyy perjantaina 22. syyskuuta ennen auringonlaskua. Vuosisatojen kuluessa ja paikasta riippuen tapa, jolla Rosh Hashanaa juhlitaan, on vaihdellut rituaalien ja ruokien osalta, mutta perinne on pysynyt toivomuksena, että tuleva vuosi olisi makea, joten on tyypillistä nähdä juutalaisten pöydissä taatelien, omenoiden ja granaattiomenoiden kaltaisia ruokia hunajan kanssa.

Juhlaa vietetään kaksi päivää osana perinnettä, joka sai alkunsa diasporassa, jolloin uuden kuun alkamista ei tunnettu ja sen sanelivat Jerusalemin korkeimmat viranomaiset. Juutalaisen perinteen mukaan uudenvuodenjuhlassa muistetaan maailmankaikkeuden luomisen päättymistä ja jumalallisen suvereniteetin hyväksymistä maailmassa. Rosh Hashanah merkitsee Tishrei-kuukauden alkua, jolloin tehdään katsaus vuoteen ja suunnitellaan tulevaa vuotta. Kuun ensimmäinen päivä aloittaa kymmenen päivän ajanjakson, joka tunnetaan nimellä Aseret lemei Teshuva, joka on hengellisen itsetutkiskelun ja katumuksen aikaa ja päättyy Jom Kippuriin, sovituspäivään, 29. syyskuuta.

Rosh Hashanahin ja Jom Kippurin välinen aika tunnetaan nimellä Kymmenen katumuspäivää. Sen aikana ihmisillä on mahdollisuus sovittaa syntinsä.

”Rosh Hashanah tahtoo johdattaa ihmisen perimmäiseen vastuuseen Luojan edessä. Tuomionpäivä vahvistaa ihmisen yksilöllisyyden. Jokainen olento omaksuu Jumalan edessä hänen persoonansa täyteyden. Nimetön ja imukykyinen massa laimennetaan. Kukin henkilö saavuttaa ylimmän hierarkiansa, joka on absoluuttinen itsetarkoitus äärettömässä maailmankaikkeudessa, joka pyrkii mitätöimään hänet. Sosiaaliluokkaerot saavat toiset nousemaan ja toiset masentumaan”, sanoo Madridin juutalaisyhteisö.

”Rosh Hashanah palauttaa jokaiselle ihmiselle hänen välttämättömyytensä, ainutlaatuisuutensa ja siten myös vastuunsa. Tuomio auttaa meitä pohtimaan ja tekemään henkisen tilannekatsauksen, analysoimaan ja näkemään, mitä voidaan korjata, missä kurssia voidaan muuttaa ja uudistaa”, Madridissa sijaitseva heprealainen instituutio totesi.

Rosh Hashanah -perinteet

Heprealaisen uudenvuoden kaksipäiväisen juhlan aikana juutalaiset osallistuvat pitkiin synagogajumalanpalveluksiin ja lausuvat vuosisatoja vanhoja erityisrukouksia ja liturgisia lauluja. Rukousten ja liturgisten laulujen versiot vaihtelevat hieman eri etnisten ryhmien välillä.

Tässä juhlassa soitetaan shofaria, yksinkertaista, alkukantaista soitinta, joka on tehty oinaan sarvesta ja jolla muistetaan oinasta, jonka Aabraham uhrasi poikansa Iisakin sijasta. Shofaria soitetaan aamurukouksen aikana, ja sen tarkoituksena on symboloida Jumalan suvereniteettia maailmassa, muistuttaa juutalaisia käskyjen antamisesta Siinain vuorella, muistuttaa heitä Aabrahamin ja Iisakin tunnustamasta omistautumisesta Jumalalle, yllyttää ihmisiä parannukseen ja lopuksi ilmoittaa tuomiopäivästä ja Messiaan tulosta, kertoo Israel Tourism -sivusto.

Rosh Hashanahin aikana, joka tunnetaan myös nimellä Jom Hadin (tuomiopäivä), tervehditään lausahduksella ”Shanah Tovah”, joka tarkoittaa toivomusta, että tuleva vuosi olisi menestyksekäs, ja siunataan toinen toisiamme sanoilla ”Leshanah tovah tikatev vetejatem”, joka tarkoittaa ”Olkoon teihin kirjoitettu ja sinetöity hyvä vuosi”.

Rosh Hashanah -illallisella on tapana syödä hunajaan kastettu omena, sillä hedelmä symboloi itsekkyyden syntiä, ja se kastetaan hunajaan sen lievittämiseksi. On myös tapana syödä muita makeisia symboloimaan makeaa uutta vuotta, sekä syödä granaattiomenoita yltäkylläisyyden vuoden symbolina ja kalanpäätä, symbolina halusta siirtyä eteenpäin, sekä muita symbolisia ruokia.

Näiden juhlapäivien iltana on tapana kävellä joelle, järvelle tai muuhun avoimeen vesistöön ravistelemaan taskujaan ja heittää syntejään symbolisesti veteen.