Aktiivinen marginaali
Vyöhyke, jossa tektoniset mannerlaatat joko lähentyvät toisiaan tai leikkautuvat toistensa ohi. Näillä vyöhykkeillä tapahtuu yleensä laattojen törmäyksiä, transpressiota, akkreditiota, subduktiota, vulkanismia, orogeenista aktiivisuutta, voimakasta seismisyyttä ja maanjäristyksiä.
Albedo
Heijastavuuskerroin; se osa auringon säteilystä, joka heijastuu pinnasta.
Ilmasto
Sään synteesi, joka määritellään tilastollisilla ominaisuuksilla (esim, lämpötila) sovitulta ajanjaksolta, esimerkiksi 30 vuoden ajalta; tietyn alueen keskimääräinen sää ajan mittaan.
Ilmastonmuutos
Merkittävä muutos ilmastossa, joka on mieluiten johdettu instrumenttiaineistosta, joka paljastaa useita vuosikymmeniä jatkuvia suuntauksia, kuten lämpötilan nousua tai sademäärän vähenemistä. Aikaisempien aikojen osalta ilmastonmuutos voidaan päätellä, vähemmän varmasti, korvaavista tiedoista, jotka ulottuvat muutamasta sadasta vuodesta (esim. puurenkaat) useisiin vuosituhansiin tai pidempään (esim,
Rannikkotekniikka
Kovien ja pehmeiden rannikkorakenteiden suunnittelun, rakentamisen ja korjaamisen sekä niiden vuorovaikutuksen rannikkomuotojen ja -prosessien kanssa teoriaa ja käytäntöä.
Eroosion kiertokulku
Uskomus siitä, että maanpinnan muodot kehittyvät evoluutiovaiheiden kautta ja että ne voivat toistua ajan mittaan vasteena tektonisille, ilmastollisille ja perustason muutoksille. Idealisoidussa muodossaan käsitteen popularisoi William Morris Davis 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
Syklisyys
Tapahtumien toistuminen ajan kuluessa. Geomorfologiassa termi on tarkoittanut eri aikoina eri asioita. Yhdeksännentoista vuosisadan syklimania synnytti maapallon syklejä, orogeenisia syklejä, sedimenttisyklejä, eroosiosyklejä ja niin edelleen. Kahdellakymmenennellä vuosisadalla tarkemman merkityksen saivat ilmastosyklit, jotka liittyvät maapallon ratasuhteisiin Auringon kanssa, mutta joilla on myös kiistanalaisempia seurauksia.
Denudaatio
Kirjaimellisesti alla olevan kohteen paljaaksi tekeminen tai paljastaminen poistamalla sen päällä olevaa materiaalia. Geomorfologiassa sillä on alettu tarkoittaa pinnan madaltumista massahäviö- ja eroosioprosessien yhteisvaikutuksesta.
Tasapaino
Vastakkaisten voimien välinen tasapainotila, joka geomorfologiassa ilmaistaan yleisesti dynaamisena tasapainona (esim. kun kanavan muoto pysyy muuttumattomana, koska painovoima ja kitkavoimat ovat tasapainossa, vaikka virran virtaus ja sedimentin kulkeutuminen jatkuvat).
Eustasia
Merenpinnan tason maailmanlaajuinen muutos. Nykyaikaisessa merkityksessä eustasia kuvastaa muutoksia valtamerten tilavuudessa (esim. jäätiköitymisen seurauksena) tai valtameren altaiden kapasiteetissa (esim. tektonismin seurauksena).
Geomorfologia
Pinnanmuotojen ja niitä muokkaavien prosessien tutkiminen.
Kasvihuoneilmiö
Amosfäärin lämpeneminen infrapunasäteilyn absorboimalla ja emittoimalla samalla kun ultraviolettisäteilyn läpäiseminen sallitaan. Vesihöyry (H2O), hiilidioksidi (CO2) ja metaani (CH4) ovat tärkeitä kasvihuonekaasuja.
Hydrologinen kierto
Veden jatkuva ja toistuva liike, johon kuuluu haihtuminen merestä ja muista vesistöistä, eliöiden transpiraatio, vesihöyryn kondensoituminen ilmakehässä, sateet ilmakehästä pinnalle, eliöiden imeytyminen, väliaikainen varastoituminen maa-aineksen varastoinnissa, pinnanalainen ja maanpäällinen valunta maalta takaisin valtamereen ja sublimoituminen (jään ja vesihöyryn välinen vastavuoroinen muuntuminen).
Isostasia
Lause maankuoren potentiaalista tasapainoa kuvaava termi, jonka Clarence Dutton otti käyttöön vuonna 1882. Rannikolla isostaasi ilmaistaan korkeuden muutoksina, jotka johtuvat pääasiassa jäätikön jään (glacio-isostaasi) tai veden (hydro-isostaasi) aiheuttamasta kuoren kuormituksesta ja purkautumisesta.
Isotooppi
Kemiallisen alkuaineen yksi tai useampi laji, jolla on sama määrä protoneja ytimessä mutta erilainen määrä neutroneita (atomipainot). Isotoopit voidaan erotella stabiileiksi (esim. 16O, 18O, 12C) tai radioaktiivisiksi (esim. 14C) (ks. hapen isotoopit, radioisotoopit).
Merenpinnan taantuma
Merenpinnan tason lasku suhteessa maa-alueeseen. Viimeisin suuri maailmanlaajuinen regressio liittyi viimeisen pleistoseenikauden jääpeitteiden kasvuun ja oli vastuussa siitä, että suuri osa mannerjalustasta paljastui ∼130 m syvyyteen nykyisen merenpinnan alapuolelle.
Merellinen transgressio
Merenpinnan nousu suhteessa maahan. Viimeisin suuri maailmanlaajuinen transgressio, jota kutsutaan yleisesti Flandrian transgressioksi, liittyi viimeisten pleistoseenisten jääpeitteiden sulamiseen, ja se määritteli suurimman osan maailman nykyisistä rannikoista. Tämä tapahtuma lähestyi nykyistä merenpinnan tasoa 5 ka:ssa, mutta jäljelle jääneiden jäämassojen uusi sulaminen on sittemmin johtanut vaatimattomiin uusiin nousuihin, joiden nopeus on jopa kymmenesosa suurimmasta Flandrian transgressiosta.
Massahävikki
Kemiallisen ja mekaanisen sään ja massaliikkeen yhdistetty vaikutus, jossa maan materiaalit heikkenevät massoittain ja valmistautuvat poistumaan yksinomaan painovoiman vaikutuksesta, pois lukien eroosioprosessit, kuten joet, tuulet ja jäätiköt.
Keskimääräinen merenpinnan taso
Merenpinnan keskimääräinen korkeus kaikkien vuorovesi- ja vuorovesivaiheiden osalta 19 vuoden jakson aikana. Tämä ei välttämättä ole keskivedenkorkeus tai erityinen datum, jota käytetään maa- ja merimittauksissa.
Mittaus
Prosessi, jossa jonkin ominaisuuden pituudelle, massalle, asteelle, määrälle, nopeudelle tai nopeudelle annetaan numeerinen arvo jonkin kohteen pituudelle, massalle, asteelle, määrälle, nopeudelle tai nopeudelle asiaankuuluvan mitta-asteikon perusteella.
Mitta-asteikko
Normaalisti tunnustetaan neljä mitta-asteikkoa – nimellis-, järjestys-, intervalli- ja suhdeasteikko. Nimellisasteikolla on rajoitettu kvantitatiivinen arvo, mutta se voi määritellä modaaliluokan. Ordinaaliasteikko, jossa kohteet asetetaan paremmuusjärjestykseen (esim. koon ja iän mukaan), mahdollistaa mediaaniarvojen ja persentiilien määrittelyn. Intervalli- ja suhdeasteikot ovat matemaattisesti monipuolisempia. Intervalliasteikolla (intervallien tasa-arvo) ei ole absoluuttista nollakohtaa (esim. lämpötila °C:ssa). Suhdeasteikko (absoluuttisen nollapisteen yläpuolella olevien suhteiden yhtäläisyys) on monipuolisin (esim, joen pituus, virran nopeus ja aallonkorkeus).
Lähirantavyöhyke
Vaihtelevan levyinen vyöhyke, joka ulottuu rantaviivasta merelle päin siirtoaaltojen ja niihin liittyvien aaltojen aiheuttamien virtausten ulkorajalle.
Ilmastonmuutoksen orbitaalipainotteisuus
Takaisin toistuvat tai sykliset ilmastonmuutoksen osatekijät, jotka johtuvat Maan muuttuvista kiertoratasuhteista Aurinkoon ja jotka tavallisesti liittyvät Maan kiertoradan eksentrisyyteen, Maan akselin kallistukseen ja akselin heilahteluun.
Hapen isotoopit
Happea esiintyy kolmena stabiilina isotooppina: 16O (99,76 %), 17O (0,04 %) ja 18O (0,20 %). Stabiilien isotooppien analyysissä tunnustetaan, että 16O siirtyy höyryfaasiin helpommin kuin raskaammat isotoopit ja että absorboiva aine (esim. vesi, jää, organismit) voi heijastaa tätä. Hapen isotoopeista tulee näin ollen menneiden ympäristöjen indikaattoreita (esim,
Laattatektoniikka
1900-luvun puolivälissä kehitetty käsite, joka mantereiden ajelehtimisen pohjalta määrittelee maankuoren liikkuvuuden siten, että suhteellisen jäykät manner- ja valtamerenlaatat siirtyvät litosfäärin ja ylemmän vaipan poikki maankuoren alapuolisten voimien ja laattadynamiikan vaikutuksesta.
Kvantitatiivinen geomorfologia
Mittojen (massa, pituus ja aika) soveltaminen maanpinnan muotoihin ja geomorfisiin prosesseihin, minkä jälkeen tehdään mitattujen tietojen tilastollinen analyysi ja muotoillaan asianmukaiset tilastolliset ja matemaattiset mallit ja periaatteet.
Radiometrinen iänmääritys
Aineen iän (esim, puu, kuori ja tefra), joka lasketaan sen radioaktiivisten alkuaineiden ja niiden hajoamistuotteiden kvantitatiivisen määrityksen perusteella.
Kaukokartoitus
Tietojen havainnointi ja mittaaminen tallentavilla laitteilla, jotka eivät ole suorassa kosketuksessa kohteeseen. Nämä laitteet aistivat sähkömagneettista energiaa (valo, lämpö, radioaallot) ja voimakenttiä (sähkö-, painovoima- ja magneettitutkimukset). Etätallennusalustoja ovat yleisesti lentokoneet, avaruussatelliitit, pinta-alukset ja vedenalaiset alukset.
Tieteellinen vallankumous
Mikä tahansa nopea tai kauaskantoinen kehitys tieteessä. Yleisesti tunnustetaan kaksi tieteellistä vallankumousta: (1) 1600-luvulla, jolloin matematiikka, fysiikka, kemia, tähtitiede ja biologia alkoivat kehittyä nykyaikaisessa kielenkäytössä, ja (2) 1900-luvun lopulla, joka liittyy automaation, elektroniikan, kaukokartoituksen ja tietotekniikan edistymiseen.
Sedimentaatio
Prosessi, jossa sedimentti kerrostuu kerroksittain, yleensä aiemmin suspendoituneena tai aluskuormana (ilmassa tai vedessä) pidettyjen hiukkasten laskeutumisena, massan liikkeestä tai orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen kasaantumisesta, haihtumisesta tai saostumisesta paikan päällä.
Auringon säteily
Auringon koko sähkömagneettisen spektrin laajuisesti emittoiman energian kokonaismäärä. Aurinko säteilee energiaa kaikkiin suuntiin nopeudella, joka on suoraan verrannollinen sen absoluuttiseen lämpötilaan, ja enimmäispäästön aallonpituudella, joka on kääntäen verrannollinen sen absoluuttiseen lämpötilaan.
Tilastotiede
Tiede, joka käsittelee kvantitatiivisten tietojen ja niihin liittyvien mallien keräämistä, taulukointia, luokittelua, analysointia ja validointia. Kohdetiedot voivat olla kokonaan mitattavissa tai yleisemmin laskettu osasta perusjoukkoa, joka on saatu sopivalla otanta-asetelmalla (esim. satunnainen, systemaattinen ja ositettu).
Tektonismi
Voimat, jotka tuottavat maankuoren rakenteellisen rakenteen, erityisesti epeirogenian ja orogenian kautta. Tektonismi korvasi aikaisemman ”diastrofismin” 1900-luvun puolivälissä.
Vulkanismi, vulkanismi
Prosessit, joiden avulla ylemmästä vaipasta ja litosfäärin kammioista purkautuu magmaa ja muuta ainetta maan pinnalle ja ilmakehään kiinteinä aineina (esim, laava ja tuhka), nestemäisinä (nuorisovesi) ja kaasuina (esim. vesihöyry, CO2, CH4, SO2 ja H2SO4).
Sää
Ilmakehän hetkellinen tila, joka vaihtelee tunnista tuntiin ja päivästä päivään, mutta joka ei ole riittävän pitkä, jotta se voisi merkitä ilmastonmuutosta.
Sää
Ilmakehän hetkellinen tila, joka vaihtelee tunnista tuntiin ja päivästä päivään, mutta joka ei ole riittävän pitkä, jotta se merkitsisi ilmastonmuutosta.
Sää
Ilmakehän hetkellinen tila.