Temper Tantrums voi olla normaali ja tavallinen osa varhaislapsuutta, mutta joskus se on merkki ongelmasta, johon on puututtava.
Vanhemmat kysyvät minulta usein, ovatko heidän lapsensa kiukuttelut ylittäneet normaalin rajan. Milloin punaposkinen esikoululainen huutaa ja riehuu normaalisti, milloin kiukuttelu on huolenaihe? Mikä on liian usein? Mikä on liian pitkä? Mikä on liian äärimmäistä?
Viisi syytä olla huolissaan kiukkukohtauksista
Washingtonin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkijat analysoivat 279 3-6-vuotiaan lapsen kiukkukohtauksia. Heidän tuloksensa julkaistiin tammikuussa 2008 Journal of Pediatrics -lehdessä.
He jakoivat kiukkukäyttäytymisen aggressiivis-tuhoavaan (toisten potkiminen, toisten lyöminen, esineiden heittäminen, esineiden rikkominen), itseään vahingoittavaan (itsensä lyöminen, pään hakkaaminen, hengityksen pidättäminen, itsensä pureminen), ei-tuhoavaan aggressiivisuuteen (ei-ohjattu potkiminen, jalkojen tamppaaminen, seinään lyöminen) ja oraaliseen aggressiivisuuteen (toisten pureminen, toisten päälle sylkeminen).
Tekijät ehdottavat, että vanhempien ei tarvitse olla huolissaan yksittäisistä tai satunnaisista äärimmäisistä raivokohtauksista, varsinkaan jos lapsi on nälkäinen, yliväsynyt tai sairas. Sen sijaan heidän tulisi kiinnittää huomiota kiukuttelutyyleihin eli kiukuttelun yleiseen malliin.
Tekijät määrittelivät viisi korkean riskin kiukuttelutyyliä ja ehdottavat, että yli 3-vuotiaat lapset, joilla on jokin näistä, ansaitsevat mielenterveysasiantuntijan lisäarvioinnin.
Tutkimuksen tulokset ovat alustavia eivätkä missään nimessä todistettuja, mutta antavat ainakin vanhemmille ja lastenlääkäreille lähtökohdan.
Agressiiviset kiukkukohtaukset
Jos lapsi osoittaa aggressiivisuutta hoitajaa kohtaan tai yrittää tuhota leluja tai muita esineitä useimpien kiukkukohtausten aikana, lapsella saattaa olla ADHD, oppositiohäiriö tai jokin muu häiriötekijä. Erityisesti jos yli puolet 10 tai 20 kiukunpuuskan sarjasta sisältää aggressiota hoitajia ja/tai esineitä kohtaan, harkitse arviointia. Myös masentuneilla lapsilla voi esiintyä aggressiivisuutta.
Itseään vahingoittavat kiukkukohtaukset
Kun lapsi on 3-vuotias, kiukkukohtausten aikana tapahtuva itsensä satuttamisen yrittäminen voi olla merkki vakavasta masennuksesta, ja se tulisi aina arvioida. Tässä iässä kiukkukohtaukset, joihin kuuluu käyttäytymistä, kuten itsensä raapiminen, kunnes iho vuotaa verta, pään hakkaaminen tai itsensä pureminen, ovat punaisia lippuja riippumatta siitä, kuinka kauan jaksot kestävät tai kuinka usein niitä esiintyy. Tässä tutkimuksessa niihin liittyi lähes aina psykiatrinen diagnoosi.
Tiheä kiukuttelu
Kotona kiukuttelu on yleisempää kuin päivähoidossa tai koulussa. Kymmenen erillistä kiukuttelua yhden päivän aikana kotona voi olla vain huono päivä, mutta jos se tapahtuu useammin kuin kerran 30 päivän aikana, kliinisen ongelman riski on suurempi. Sama koskee yli 5 erillistä kiukuttelua päivässä useina päivinä koulussa.
Tässä tutkimuksessa, kun kiukuttelua esiintyi koulussa tai kodin tai koulun ulkopuolella yli 5 kertaa päivässä useina päivinä, ADHD:n ja muiden häiriöhäiriöiden riski oli suurempi.
Pitkäkestoiset kiukuttelut
Normaali kiukuttelu oli tässä tutkimuksessa kestänyt keskimäärin noin 11 minuuttia (vaikka vanhemmat varmasti pitempäänkin!). Kun lapsen tyypilliset raivokohtaukset kestävät keskimäärin yli 25 minuuttia kukin, lisäarviointi on viisasta.
Poikien ulkopuolista apua vaativat raivokohtaukset
Lapset, jotka yleensä vaativat huoltajalta lisäapua toipuakseen, olivat suuremmassa vaarassa sairastua ADHD:hen riippumatta siitä, kuinka usein raivokohtaukset olivat tai kuinka kauan ne kestivät. Rauhallisesti puhuminen lapselle kiukunpuuskan keskellä tai rauhoittavasti käyttäytyminen on normaalia. Mutta jos huomaat, ettet pysty lopettamaan kiukuttelua antamatta periksi tai tarjoamatta lahjuksia, ole tarkkana. Kolmeen ikävuoteen mennessä lasten pitäisi oppia rauhoittamaan itsensä.
On normaalia, että terveet esikouluikäiset lapset saavat joskus äärimmäisiä raivokohtauksia ja raivostuvat toisinaan ihmisiä tai asioita kohtaan. Se, että aletaan kiinnittää huomiota kiukuttelutyyleihin yksittäisten purkautumisten sijaan, voi auttaa selvittämään, mikä on tervettä ja mikä ei, ja miten reagoida.
Mitä kokemuksia sinulla on?
Beldon, AC, Thomson NR, Luby JL. Raivokohtaukset terveillä vs. masentuneilla ja häiritsevillä esikoululaisilla: kliinisiin ongelmiin liittyvän raivokohtauskäyttäytymisen määrittely. Journal of Pediatrics. 10.1016/j.jpeds.2007.06.030. Tammikuu 2008.