Terveellisiä ruokailumalleja tukevien elintarvikkeiden saatavuus

Terveellisiä ruokailutottumuksia tukevien elintarvikkeiden saatavuus edistää yksilön terveyttä koko hänen elämänsä ajan.1 Terveellisiin ruokailutottumuksiin kuuluu kalorimäärän hallinta, monipuolinen ruokien ja juomien nauttiminen kaikista elintarvikeryhmistä sekä tyydyttyneiden ja transrasvojen, lisätyn sokerin ja natriumin saannin rajoittaminen.1 Terveellinen ruokailu voi auttaa pienentämään kroonisten sairauksien riskiä.1-4 On myös näyttöä siitä, että huono ravitsemus ja epäterveellinen ruokavalio ovat korkean verenpaineen,2 diabeteksen5-7 ja syövän riskitekijöitä8,9. Vuosien 2015-2020 Dietary Guidelines for Americans -suositusten mukaan terveellisiin ruokailutottumuksiin kuuluvat: erilaiset kasvikset, hedelmät, erityisesti kokonaiset hedelmät, viljat, joista vähintään puolet on täysjyväviljaa, rasvattomat tai vähärasvaiset maitotuotteet, proteiinipitoiset elintarvikkeet, mukaan lukien merenelävät, vähärasvainen liha ja siipikarjanliha, kananmunat, palkokasvit (pavut ja herneet), suolaamattomat pähkinät, siemenet ja soijatuotteet sekä öljyt.1 Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että terveellisten elintarvikkeiden parempi saatavuus vastaa terveellisempiä ruokailutottumuksia.10

Terveellisiä ruokailutottumuksia tukevien elintarvikkeiden saatavuudessa ja saatavuudessa on esteitä ja eroja. Vuosina 2012-2013 saadut tiedot osoittavat, että yhdysvaltalaisten kotitalouksien keskimääräinen etäisyys lähimpään supermarkettiin oli 2,19 mailia.11 Henkilöillä, joilla ei ole ajoneuvoa tai kätevää julkista liikennettä,12 tai joilla ei ole terveellisiä vaihtoehtoja tarjoavia ruokapaikkoja kävelyetäisyydellä, on rajalliset mahdollisuudet saada terveellisiä ruokailutottumuksia tukevia elintarvikkeita.13 Detroitissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että pääasiassa mustaihoisten alhaisen tulotason asuinalueilla asuvat ihmiset kulkevat lähimpään supermarketkiin keskimäärin 2,5 mailia kauemmas kuin valkoihoisten alhaisen tulotason asuinalueilla asuvat ihmiset.14 Kuljetus ja etäisyys terveellisten elintarvikkeiden lähteisiin vaikuttavat pienituloisiin ja maaseutuyhteisöihin, erityisesti maaseutuyhteisöissä asuviin iäkkäisiin aikuisiin.13,15,16 Kaiken kaikkiaan niille, joilla ei ole käytössään autoa tai julkisia liikennevälineitä, terveellisempien vaihtoehtojen etsimiseen kuluva matka-aika voi olla liian kallis.12

Toinen este terveellisten elintarvikevaihtoehtojen saatavuudelle on asuminen ”ruoka-aavikolla”. Ruoka-aavikoilla elintarvikelähteet puuttuvat tai ovat rajalliset, erityisesti pienituloisilla alueilla, joilla on myös todennäköisemmin enemmän päivittäistavarakauppoja ja pieniä ruokamarketteja.17-19 Näissä vaihtoehdoissa on yleensä tarjolla ravitsemuksellisesti heikkolaatuisempia elintarvikkeita kuin suurissa ketjujen supermarketeissa, joissa voi olla laajempi valikoima terveellisiä vaihtoehtoja.20 Lisäksi terveellisiä ruokailutottumuksia ylläpitävien elintarvikkeiden saatavuuden puute voi vaikuttaa enemmän rodullisiin ja etnisiin vähemmistöyhteisöihin kuuluviin henkilöihin, pienituloisten yhteisöjen asukkaisiin,17 ja maaseutualueilla asuviin henkilöihin18. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että näiden yhteisöjen asukkaat kärsivät todennäköisemmin supermarkettien, ketjujen ruokakauppojen ja terveellisten elintarvikkeiden huonosta saatavuudesta.10 Esimerkiksi mustaihoisten ja latinalaisamerikkalaisten asuinalueilla on vähemmän suuria ketjujen supermarketteja kuin valkoisten ja muiden kuin latinalaisamerikkalaisten asuinalueiden asuinalueilla.10,16 Nämä erot voivat heikentää terveellisten elintarvikevaihtoehtojen saatavuutta vähemmistöväestöissä.

Hinnoittelukelpoisuus vaikuttaa myös terveellisiä syömiskäyttäytymismuotoja tukevien elintarvikkeiden saatavuuteen. Tutkimukset osoittavat, että pienituloisilla ryhmillä on taipumus turvautua elintarvikkeisiin, jotka ovat halpoja ja helposti saatavilla, mutta joiden ravintoainetiheys on alhainen.21 Tuoreet hedelmät ja vihannekset ja muut terveellisemmät tuotteet ovat usein kalliimpia päivittäistavarakaupoissa ja pienissä ruokamarketeissa kuin suuremmissa ketjujen supermarketeissa ja päivittäistavarakaupoissa.13,22 Yhteenvedossa viimeaikaisista tätä asiaa koskevista tutkimuksista todetaan, että ”lähiöissä, joissa ei ole supermarketteja, asukkaat joutuvat todennäköisesti maksamaan korkeampia hintoja monista terveellisistä elintarvikkeista, koska pienet kaupat veloittavat tyypillisesti enemmän esimerkiksi tuoretuotteista”.12 Tutkimukset osoittavat myös, että terveellisempien elintarvikevaihtoehtojen hinnanalennukset voivat lisätä näiden vaihtoehtojen ostamista.23

Tutkimukset osoittavat, että terveellisiä ruokailutottumuksia tukevien elintarvikkeiden hankkimisen mahdottomuus ja kielteiset terveystulokset ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi 40 000 kalifornialaista asukasta käsittävässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten terveellisten elintarvikevalintojen saatavuus vaikuttaa lihavuuden ja diabeteksen määrään.24 Asukkailla, jotka asuivat asuinalueilla, joilla oli vähemmän tuoretuotteiden lähteitä ja runsaasti pikaruokaravintoloita ja päivittäistavarakauppoja, oli suurempi riski sairastua lihavuuteen ja diabetekseen.24 Lihavuuden ja diabeteksen esiintyvyys oli alhaisempi alueilla, joilla oli enemmän terveellisiä elintarvikkeita ja joissa oli tiheämmin täysipainoisia ruokaravintoloita ja päivittäistavaramyymälöitä.24,25 Kouluja ympäröivällä ruoka-ainesympäritöksellä voi olla vaikutusta myös lapsiin ja nuoriin. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että oppilaat, joiden koulu sijaitsi puolen kilometrin päässä pikaruokaravintolasta, olivat todennäköisemmin ylipainoisia tai lihavia kuin oppilaat, joiden koulu sijaitsi kauempana pikaruokaravintoloista.26

Terveellisiä ruokailutottumuksia tukevien elintarvikkeiden saatavuuden parantaminen on yksi keino puuttua terveyseroihin ja väestön terveyteen. Useita strategioita, joilla pyritään ”parantamaan ruokavaliota muuttamalla ruokaympäristöjä”, harkitaan ja pannaan täytäntöön.8,10 Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että pieni taloudellinen kannustin lisäsi lisäravintotukiohjelman (Supplemental Nutrition Assistance Program, SNAP) etuuksien käyttöä siihen osallistuvilla maanviljelijätoreilla, mikä lisäsi terveellisten elintarvikkeiden saatavuutta.27 On myös ehdotettu useita strategioita, joilla edistetään terveellisten elintarvikevalintojen tasapuolisempaa saatavuutta, kuten ”supermarkettien houkutteleminen ja avaaminen heikommassa asemassa oleville asuinalueille, terveellisten elintarvikkeiden myyminen alennettuun hintaan ja pikaruokaravintoloiden kokonaismäärän rajoittaminen asukasta kohden yhteisössä”.10

Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan lisätä tietopohjaa siitä, millä keinoin voidaan menestyksekkäästi vaikuttaa terveellisiä ruokailutottumuksia ja terveystuloksia tukevien elintarvikkeiden saatavuuden vaikutukseen.8,10 Tämä lisänäyttö helpottaa kansanterveysalan pyrkimyksiä käsitellä terveellisten elintarvikevalintojen saatavuutta terveyden sosiaalisena taustatekijänä.

Disclaimer: Tämä yhteenveto kirjallisuudesta, joka käsittelee terveellisiä ruokailutottumuksia tukevien elintarvikkeiden saatavuutta terveyden sosiaalisena taustatekijänä, on suppeasti rajattu tarkastelu, jonka ei ole tarkoitus olla tyhjentävä, eikä se välttämättä käsittele ongelman kaikkia ulottuvuuksia.1,2 Kannattaa muistaa, että yhteenveto todennäköisesti kehittyy sitä mukaa, kun uutta näyttöä ilmestyy.