Kevyempi versio
- CLIL on monimutkainen ja kontekstiherkkä.
- CIL:lle on olemassa yleisiä parametreja.
- Nämä ovat:
- Jokaisessa CLIL-mallissa tai -menetelmässä on otettava huomioon edellä mainittujen parametrien suhteellinen arvo/merkitys.
- Kieli oppimisvälineenä toimii kolmella tavalla: OF – FOR – THROUGH
The 4Cs Framework
Coyle, D. (2008). CLIL – pedagoginen lähestymistapa. Teoksessa N. Van Deusen-Scholl, & N. Hornberger, Encyclopedia of Language and Education, 2. painos (s. 97-111). Springer.
Työskennellessään kohti yhtenäistä käsitteellistä välinettä ja Mohanin
varhaisen työn ja hänen Knowledge Frameworkinsa (1986) vaikutuksesta Coyle
(1999) kehitti 4Cs-kehyksen (4Cs Framework) (kuva 1). Tämä viitekehys
eroaa ACTFL:n (American Council on the Teaching of Foreign
Languages) julkaisemasta standardeihin perustuvasta maailmankielten opetusstrategiasta
Standardit vieraiden kielten oppimiselle 21. vuosisadalla (1999)
,
jossa keskitytään kielen opetusohjelmaan. Vaikka
joitakin mielenkiintoisia yhteyksiä voidaan löytää (esim. viestintä, kulttuurit ja
yhteydet), painotukset eroavat toisistaan, koska lähtökohtana
on kieltenopetus. CLIL:n 4C-kehys lähtee liikkeelle sisällöstä
(kuten oppiaineista, teemoista, oppiainerajat ylittävistä lähestymistavoista) ja
keskittyy sisällön (oppiaine), kommunikaation
(kieli), kognition (ajattelu) ja kulttuurin (tietoisuus
itsestä ja ”toiseudesta”) välisiin suhteisiin, jotta voidaan hyödyntää oppimisen
(sisältö ja kognitio) ja kieltenopiskelun
(kommunikaatio ja kulttuurit) yhdentämisen synergioita. Se yhdistää oppimisteoriat, kielenoppimisteoriat ja
kulttuurien välisen ymmärryksen:
1. Oppiaineessa ei ole kyse vain tietojen ja taitojen hankkimisesta,
vaan siitä, että oppija rakentaa omia tietojaan ja
kehittää taitojaan (Lantolf, 2000; Vygotsky, 1978);
2. Oppiaineeseen liittyvien tietojen, taitojen ja ymmärryksen hankkiminen liittyy
oppimiseen ja ajatteluun (kognitio). Jotta oppija voi rakentaa
ymmärrystä oppiaineesta, sen sisällön kielelliset vaatimukset
on analysoitava ja saatava käyttöön (Met, 1998);
3. Ajattelun prosesseja (kognitio) on analysoitava niiden kielellisten
vaatimusten kannalta (Bloom, 1984; McGuiness, 1999);
4. Kieli on opittava kontekstissa, kielen kautta oppimalla,
rekonstruoimalla oppiaineen teemoja ja niihin liittyviä kognitiivisia
prosesseja, esim. kielen saanti/tulostus (Krashen, 1985; Swain, 2000);
5. Vuorovaikutus oppimiskontekstissa on oppimisen kannalta olennaista.
Tällä on vaikutuksia, kun oppimiskonteksti toimii
L2:n kautta (Pica, 1991; van Lier, 1996);
6. Kulttuurien ja kielten välinen suhde on monimutkainen.
Kulttuurien välinen tietoisuus ja oppiminen on CLILin
kannalta olennaista (Byram, Nicols ja Stevens, 2001).
4C-viitekehyksen mukaan tehokas CLIL-opetus toteutuu riippumatta siitä, mikä
malli on kyseessä, tiedon,
taitojen ja ymmärryksen kehittymisen, siihen liittyvän
kognitiivisen prosessoinnin, vuorovaikutuksen kommunikaatiokontekstissa,
asianmukaisen kielitiedon ja -taitojen kehittymisen sekä
kulttuurienvälisen tietoisuuden syvenemisen kautta
minän ja ”toiseuden” asemoinnin kautta. Tästä näkökulmasta katsottuna CLIL:iin kuuluu oppiminen käyttämään kieltä
tarkoituksenmukaisesti ja samalla kielen käyttäminen tehokkaaseen oppimiseen. 4Cs
Framework on väline CLIL-toiminnan kartoittamiseen ja CLIL-potentiaalin maksimoimiseen
missä tahansa mallissa, millä tahansa tasolla ja missä tahansa iässä.
Kielen triptyykki
http://www.cremit.it/public/documenti/seminar.pdf
