Noin 12 vuotta sitten angiotensiini I:tä konvertoivan entsyymin (ACE) geenin polymorfismi oli ensimmäinen geneettinen tekijä, jonka osoitettiin vaikuttavan merkittävästi ihmisen fyysiseen suorituskykyyn. Reniini-angiotensiinijärjestelmä (RAS) ei ole olemassa pelkästään hormonaalisena säätelijänä, vaan se toimii myös paikallisissa kudoksissa ja soluissa, joissa sillä on erilaisia tehtäviä. Useimmista RAS:n osista on tunnistettu toiminnallisia geneettisiä polymorfisia variantteja, joista tunnetuin ja tutkituin on ACE-geenin polymorfismi. ACE:n insertion/deleetion (I/D) polymorfismi on yhdistetty suorituskyvyn ja harjoituksen keston paranemiseen eri väestöryhmissä. I-alleelin on johdonmukaisesti osoitettu olevan yhteydessä kestävyyslajeihin, erityisesti triathloniin. D-alleeli puolestaan liittyy voima- ja voimasuorituksiin, ja sitä on havaittu merkittävästi liikaa huippu-uimareilla. Näistä yhteyksistä on olemassa poikkeuksia, ja niitä käsitellään. Teoriassa ACE:n genotyyppiin liittyvät yhteydet voivat johtua läheisten lokusten toiminnallisista muunnoksista ja/tai niihin liittyvästä geneettisestä polymorfismista, kuten angiotensiinireseptori-, kasvuhormoni- ja bradykiniinigeeneistä. Kasvuhormonigeenivarianttien tutkimukset eivät ole osoittaneet merkittäviä yhteyksiä suorituskykyyn tutkimuksissa, joihin on osallistunut sekä triathlonisteja että armeijan alokkaita. Angiotensiini-1-tyypin reseptorilla on kaksi funktionaalista polymorfismia, joiden ei ole osoitettu olevan yhteydessä suorituskykyyn, vaikka hypoksiseen nousuun liittyvissä tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia. ACE:n genotyyppi vaikuttaa bradykiniinipitoisuuksiin, ja bradykiniini 2 -reseptorissa on yleinen geenivariantti. Korkean kiniiniaktiivisuuden haplotyyppi on yhdistetty lisääntyneeseen kestävyyssuorituskykyyn olympiatasolla, ja samanlaisia tuloksia aineenvaihdunnan tehokkuudesta on osoitettu triathlonisteilla. Vaikka ACE-genotyyppi on yhteydessä yleiseen suorituskykyyn, yksittäisen elimen tasolla ACE-genotyypillä ja siihen liittyvällä polymorfismilla on merkittäviä yhteyksiä. Sydänlihaksessa ACE-genotyypillä on yhteyksiä vasemman kammion massan muutoksiin ärsykkeen vaikutuksesta sekä terveessä että sairaassa tilassa. D-alleeli liittyy liioiteltuun vasteeseen harjoittelulle ja I-alleeli pienimpään sydämen kasvuvasteeseen. Kun otetaan huomioon I-alleelin yhteys kestävyyssuorituskykyyn, vaikuttaa todennäköiseltä, että on olemassa muita säätelymekanismeja. Vastaavasti luustolihaksessa D-alleeli liittyy suurempaan voiman lisääntymiseen harjoittelun seurauksena sekä terveillä henkilöillä että kroonisissa sairaustiloissa. Kuten yleisessä suorituskyvyssä, myös ACE-genotyyppiin liittyvät geneettiset polymorfismit, kuten bradykiniini 2 -geeni, vaikuttavat luurankolihaksen voimaan. ACE:n genotyyppi voi myös vaikuttaa metaboliseen tehokkuuteen, ja eliittikiipeilijöillä on todettu olevan liikaa I-alleeleja ja I/I-genotyypin frekvenssiä kontrolliryhmiin verrattuna. Mielenkiintoista on, että tätä ei havaittu amatöörikiipeilijöillä. Vahvistavia todisteita on olemassa Etelä-Amerikan ja Intian korkealla sijaitsevista asutuskeskuksista, joissa I-alleelia esiintyy useammin alankoalueilta muuttaneilla ihmisillä. Valitettavasti jos ACE-genotyyppi vaikuttaa metaboliseen tehokkuuteen, yhteyttä maksimaaliseen maksimaaliseen huippuhapenkulutukseen ei ole vielä pystytty tiukasti osoittamaan. ACE-genotyyppi on tärkeä mutta yksittäinen tekijä urheilun fenotyypin määrittäjänä. Suuri osa tämän taustalla olevista mekanismeista on edelleen tutkimatta 12 vuoden tutkimustyöstä huolimatta.