The Big Ugly Bumper Mandate of ’74
….Vuonna 1971 National Highway Traffic Safety Administration antoi Federal Motor Vehicle Safety Standard No. 215. Standardi 215 otettiin ensimmäisen kerran käyttöön mallivuonna 1974, ja siinä vaadittiin, että kaikkien Yhdysvalloissa myytävien uusien autojen oli kestettävä 5 mailin tuntinopeudella tapahtuva etupään tai 2,5 mailin tuntinopeudella tapahtuva takapäähän kohdistuva törmäys ilman, että valaistuslaitteet tai polttoaineen syöttöjärjestelmät vaurioituisivat. Tavoitteena oli minimoida törmäysvaurioiden korjauskustannukset suurelle yleisölle sekä parantaa auton kykyä vaimentaa törmäyksen aiheuttama isku. Tämä sääntelyn muutos pakotti autonvalmistajat palaamaan piirustuspöydän ääreen ja miettimään uudelleen klassikkoautojensa muotoilua. Sekä etu- että takapuskureihin integroidut ajovalot olivat tuohon aikaan tavallisia; tämän uuden säännöksen myötä nämä puskurit rikkoisivat lähes varmasti standardia nro 215. Tämä uusi sukupolvi vahingoittumattomia puskureita muuttaisi jyrkästi useiden Yhdysvaltojen rakastetuimpien tuontiklassikkoautojen ulkonäköä. Joissakin autoissa isopuskuri-ilme onnistui paremmin kuin toisissa; tarkastellaanpa viittä parasta ja huonointa esimerkkiä ”törmäyspuskurin” aikakaudelta.
1. BMW
Katsottaessa 1970- tai 1980-luvun yhdysvaltalaismarkkinoilla myytyä BMW:tä eurooppalaisen esimerkin rinnalla on helppo ymmärtää, miksi yhdysvaltalaismarkkinoilla myytyjen esimerkkien puskurit ovat tulleet laajalti tunnetuiksi ”hyppylautoina” tai ”piknik-penkkeinä”. BMW:n 5mph törmäyspuskurit työntyvät lähes koomisen kauas säleiköstä, minkä vuoksi monet yhdysvaltalaiset omistajat ovat ostaneet eurooppalaisia puskureita käytettynä ja muuttaneet autot takaisin euro-ilmeisiksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö yhdysvaltalaisilla puskureilla varustetuilla klassikkoautoilla olisi omat kannattajansa; niille omistajille, jotka pysäköivät autojaan kadulla, törmäyspuskureiden tarjoama vauriosuojaus voi säästää monilta korikorjaamokäynneiltä.
2. Porsche
Se 911:n ikoninen, yksinkertainen, mutta silti tyylikäs pitkän konepellin muoto pilattiin monien mielestä vuoden 1974 törmäyspuskureiden määräyksellä 5mph. Kun katsoo ilmajäähdytteisen 911:n markkinoita, on vaikea uskoa vuoden 1973 yksilön ja vuoden 1974 törmäyspuskurilla varustetun yksilön arvoeroa. Vuoden 1973 911T:tä, ”perusmallia”, näkee harvoin yli 100 000 dollarin hintaan, kun taas erinomaiset vuoden 74 mallit käyvät säännöllisesti kauppaa huomattavasti alle 50 000 dollarilla. Luulen, että me kaikki tiedämme, kumman ottaisimme mieluummin, mutta onko se hintalisän arvoinen? Hyvin, hyvin kyseenalaista.
3. Mercedes
Mercedes
Seuraavan saksalaisvalmistajan BMW:n tapaan Mercedes otti ”hyppylauta”-lähestymistavan vaurioita kestäviin puskureihin. Jälleen käytännöllinen, mutta ei aivan yhtä kaunis.
4. MG
MGB:n vuoden 1974 facelift muutti sen ulkonäköä rajusti. Kromipainotteinen, 60-luvun italialaisroadsterin näköinen etupää korvattiin kookkaalla kumipuskurilla, joka melkein valtasi koko klassikkoauton etupään. Monien mielestä MGB kärsi eniten vuoden 74 törmäyspuskurivaatimuksista. Nykyään vuoden -73 MGB:n arvo on noin kaksinkertainen vuoden -74 esimerkkiin verrattuna, vaikka ne ovat pohjimmiltaan lähes sama auto.
5. Lamborghini:
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä Lamborghini. Vaikka se on paljon harvinaisempi kuin muut tässä luetellut esimerkit, mikään törmäyspuskurikeskustelu ei olisi täydellinen ilman mainintaa Lamborghini Countachista. Lamborghinin ratkaisu USA:n törmäysstandardeihin oli nerokas; Lamborghini ei miettinyt asiaa liikaa, he vain asensivat isoja kumilohkoja auton keulaan ja peräpäähän ja sanoivat asian olevan sillä selvä. Jos te amerikkalaiset haluatte vaurioturvallisia puskureita, tässä, tässä on teidän pirun vaurioturvalliset puskurinne.
