Tuomari Harlan Fiske Stone lisäsi asiassa, jossa pidettiin voimassa liittovaltion laki, jolla säänneltiin ”täytettyä” maitoa, alaviitteen, joka merkitsi muutosta korkeimman oikeuden suunnassa, jonka mukaan yksilön oikeuksille, erityisesti ensimmäiseen perustuslakimuutokseen sisältyville oikeuksille, annettaisiin enemmän perustuslaillista suojaa. (Photo of Justice Stone via Library of Congress, public domain)
Alaviite neljä tuomiossa United States v. Carolene Products Company, 304 U.S. 144 (1938) ennakoi korkeimman oikeuden siirtymistä pääasiassa omistusoikeuksien suojelusta muiden yksilön oikeuksien, kuten ensimmäisen perustuslain lisäyksen sisältämien oikeuksien, suojeluun.
Se on luultavasti tärkein alaviite Yhdysvaltain perustuslaissa.
- 1900-luvulla tuomioistuin korosti omaisuuden suojelua yksilön oikeuksien sijaan
- 14. lisäys asetti taloudelliset oikeudet tiukempaan tarkasteluun
- Lochnerin aikakaudella kumottiin työmarkkina-ystävällisiä säädöksiä
- Alaviite neljä ilmentää muutosta keskittymisestä omaisuuteen ja yksilön oikeuksiin.
- Lalaviite numero neljä aloitti tuomioistuinten uuden roolin
1900-luvulla tuomioistuin korosti omaisuuden suojelua yksilön oikeuksien sijaan
1800-luvun alkupuolella ylituomari John Marshallin johdolla tuomioistuin oli ensimmäisen kerran käyttänyt 1 artiklan sopimuslauseketta suojellakseen omistusoikeuksia osavaltioiden ja liittovaltion sääntelyä vastaan.
Ilmoituksessa Barron v. Baltimore (1833) tuomioistuin oli katsonut, että Bill of Rights ei koskenut osavaltioita, minkä vuoksi liittovaltion oikeuslaitos ei voinut valvoa paikallistasolla kymmenessä ensimmäisessä lisäyksessä vahvistettuja vapauksia. Koko 1800-luvun ajan tuomioistuin siis korosti omaisuuden suojelua enemmän kuin yksilön oikeuksia.
14. lisäys asetti taloudelliset oikeudet tiukempaan tarkasteluun
Vuonna 1868 hyväksytty neljästoista lisäys tunnusti Yhdysvalloissa syntyneiden afroamerikkalaisten kansalaisuuden ja suojeli heidän oikeuksiaan samoin kuin muidenkin oikeuksia. Muutoksella rajoitettiin osavaltioiden mahdollisuutta puuttua kansalaisten erioikeuksiin tai vapauksiin, oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tai oikeuteen yhtäläiseen suojeluun.
Neljännentoista lisäyksen hyväksymisestä vuoteen 1938 asti tuomioistuin artikuloi useita uusia oikeudellisia oppeja ja käsitteitä – mukaan lukien aineellinen oikeudenmukainen oikeudenkäynti, sopimusvapaus ja taloudellinen oikeudenmukainen oikeudenkäynti – jotka antoivat taloudellisille oikeuksille ja säännöksille tiukennetun tai tiukemman tarkastelun.
Lochnerin aikakaudella kumottiin työmarkkina-ystävällisiä säädöksiä
Samaan aikaan se kuitenkin jätti edelleen osavaltioille suhteellisen vapaat kädet säätää ilman liittovaltion oikeudellista valvontaa lakeja, jotka vaikuttivat yksilön ilmaisullisiin oikeuksiin. Tämä tuomioistuimen ajanjakso, jota kutsutaan usein Lochnerin aikakaudeksi, on saanut nimensä Lochner v. New York -tapauksesta (1905), jossa tuomioistuin kumosi työläismyönteisiä työpaikkasäännöksiä sopimusvapausdoktriinin nojalla tuomari Oliver Wendell Holmes Jr:n kiihkeästä eriävästä mielipiteestä huolimatta. Lochnerin aikakausi jatkui aina New Dealiin asti.
Vaikka tuomioistuin aluksi ilmaisi vihamielisyytensä New Dealin taloussäännöstelyä kohtaan kumoamalla sen säännökset sellaisissa tapauksissa kuin Schechter Poultry Corporation v. United States (1935), tuomioistuimeen kohdistuneet poliittiset paineet ja uusien tuomareiden nimittäminen alkoivat murentaa Lochnerin aikakaudelle ominaista lähestymistapaa omaisuuteen ja yksilön oikeuksiin.
Alaviite neljä ilmentää muutosta keskittymisestä omaisuuteen ja yksilön oikeuksiin.
Carolene Productsin alaviite neljä ilmentää tätä muutosta.
Carolene Productsin alaviite neljä ilmentää tätä muutosta.
Carolene Productsin alaviitteessä yhteisöjen tuomioistuin piti voimassa liittovaltion oikeuden lain, joka koski säädöskäytäntöä, joka koski ”täytettyä maitojuomaa”, eli maitojen valmistamista maitotuotteiden valmistukseen tarkoitetuksi jäljitelmäksi tai turmeltuneena. Pitäessään voimassa liittovaltion kiellon, joka koski tämän tuotteen kuljettamista osavaltioiden välisessä kaupassa, tuomioistuimen puolesta kirjoittanut tuomari Harlan Fiske Stone ilmoitti, etteivät tuomarit enää aio soveltaa talouslainsäädäntöön tiukennettua valvontaa, vaan soveltavat sen sijaan nyt rationaalisen perustan testiä.
Hän lisäsi sen jälkeen alaviitteen numero neljä, jossa hän ilmoitti, että tuomioistuin soveltaisi kuitenkin edelleen eräänlaista tiukennettua tarkastelua tilanteissa, joissa laki tai säädös on ristiriidassa Bill of Rights -lakiehdotuksen suojan kanssa, kun poliittinen prosessi on suljettu tai toimii huonosti ja kun säädökset vaikuttavat haitallisesti ”erillisiin ja eristäytyneisiin vähemmistöihin.”
Lalaviite numero neljä aloitti tuomioistuinten uuden roolin
Lalaviitteen numero neljä kieli aloitti liittovaltion tuomioistuinten uuden roolin.
Jotkut tuomarit, erityisesti Felix Frankfurter, kyseenalaistivat alaviitteen tukeman kaksoistarkasteluperiaatteen, mutta yhä useammin, erityisesti Warrenin tuomioistuimen aikana 1960-luvulla, tuomioistuin otti alaviitteestä vaikutteita tarjotakseen enemmän perustuslaillista suojaa yksilön oikeuksille, erityisesti ensimmäiseen lisäykseen sisältyville oikeuksille.
Alaviite määritteli roolin, joka johti tuomioistuimen suojelemaan äänioikeutta, mitätöimään pakollisen koulurukouksen ja laajentamaan yksilön vapaata ilmaisunvapautta.
Alaviite neljä artikuloi edelleen tärkeän säännön, joka vaikuttaa siihen, miten korkein oikeus toimii, vaikkakin jotkut väittävät, että korkeimman oikeuden päällikkötuomari William H. Rehnquistin ja hänen seuraajansa John G. Roberts Jr:n alaisuudessa tuomioistuin oli on omaksunut ”Carolene Productsin jälkeisen” oikeuskäytännön, joka ei enää suojele yksilön oikeuksia yhtä paljon kuin Warrenin tuomioistuimen aikakaudella.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin vuonna 2009. David Schultz on professori Hamline-yliopiston valtio-opin ja oikeustieteen laitoksilla sekä vieraileva oikeustieteen professori Minnesotan yliopistossa. Hän on kolminkertainen Fulbright-tutkija ja yli 35 kirjan ja 200 artikkelin kirjoittaja/toimittaja, muun muassa useiden Yhdysvaltojen perustuslakia, korkeinta oikeutta sekä rahaa, politiikkaa ja ensimmäistä perustuslain muutosta käsittelevien tietosanakirjojen kirjoittaja/toimittaja.
Lähetä palautetta tästä artikkelista.