Uudessa tutkimuksessa on havaittu eroja siinä, miten Anonyymien Alkoholistien (AA) toimintaan osallistuminen auttaa miehiä ja naisia säilyttämään raittiutensa. Kaksi Massachusetts General Hospitalin (MGH) tutkijaa havaitsi, että vaikka monet tekijät auttoivat kaikkia AA:n osallistujia, joillakin tekijöillä oli voimakkaampi vaikutus miehillä ja joillakin naisilla.
Miehillä esimerkiksi juomiseen rohkaisevien toverien ja sosiaalisten tilanteiden, joissa juominen on tavallista, välttäminen hyödytti miehiä voimakkaammin, kun taas lisääntynyt luottamus kykyyn välttää juomista surullisen olon vallitessa, kun olo on surullinen, masentunut tai ahdistunut, näytti olevan tärkeämpi naisille. Raportti ilmestyy Drug and Alcohol Dependence -lehdessä, ja se on julkaistu verkossa.
”Miehet ja naiset hyötyvät yhtä paljon AA:han osallistumisesta, mutta jotkut tavat, joilla he hyötyvät, eroavat toisistaan luonteeltaan ja suuruudeltaan”, sanoo John F. Kelly, Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan (HMS) psykologian apulaisprofessori ja MGH:n ja Harvardin riippuvuuslääketieteen keskuksen apulaisjohtaja. ”Nämä erot saattavat heijastaa erilaisia toipumishaasteita, jotka liittyvät sukupuoleen perustuviin sosiaalisiin rooleihin ja konteksteihin, joissa juominen on todennäköistä.”
Kelly ja hänen toinen kirjoittajansa, psykologian apulaisprofessori Bettina B. Hoeppner, huomauttavat, että vaikka AA:n perustivat miehet, nykyään kolmannes sen jäsenistä on naisia. Tutkimuksissa on havaittu, että naiset hyötyvät osallistumisesta vähintään yhtä paljon kuin miehet, ja monet naiset sitoutuvat syvällisesti AA-ohjelmaan. Tutkijat tekivät ensimmäisiä tutkimuksia, joissa tunnistettiin AA:n osallistumisen menestyksen taustalla olevat käyttäytymismuutokset, ja tämä raportti on ensimmäinen, jossa tarkastellaan, eroavatko hyödyt miesten ja naisten välillä.
Kelly ja Hoeppner analysoivat tietoja yli 1700 osallistujasta, joista 24 prosenttia oli naisia, jotka osallistuivat liittovaltion rahoittamaan tutkimukseen nimeltä Project MATCH (MATCH-hanke), jossa verrattiin kolmea lähestymistapaa alkoholiriippuvuuden hoitoon. Tutkimukseen osallistujat saivat vapaasti osallistua AA-kokouksiin sen hoito-ohjelman ohella, johon heidät määrättiin. Useissa seurantakäynneissä osallistujat raportoivat onnistumisestaan raittiuden ylläpitämisessä, osallistuivatko he AA-kokouksiin vai eivät, ja suorittivat erityisarviointeja, jotka koskivat esimerkiksi heidän luottamustaan kykyynsä pysyä raittiina tietyissä tilanteissa ja sitä, tukivatko vai haittasivatko heidän sosiaaliset kontaktinsa heidän pyrkimyksiään pysyä raittiina.
Syyskuussa 2011 Kelly, Hoeppner ja kollegat raportoivat Addiction-lehdessä, että lisääntynyt luottamus kykyyn ylläpitää pidättyvyyttä sosiaalisissa tilanteissa ja lisääntynyt pidättyvyyttä tukevien ihmisten kanssa vietetty aika olivat käyttäytymismuutokset, jotka liittyivät vahvimmin onnistuneeseen toipumiseen AA-kokouksiin osallistuneiden Project MATCH -hankkeen osallistujien keskuudessa. Tässä tutkimuksessa analysoitiin uudelleen osa Addiction-tutkimuksessa käytetyistä tiedoista sen selvittämiseksi, oliko arviointeihin sisältyneiden tekijöiden vaikutuksessa eroja miesten ja naisten välillä.
Sekä miehillä että naisilla AA:han osallistuminen lisäsi luottamusta kykyyn selviytyä riskialttiista juomatilanteista ja lisäsi toipumispyrkimyksiä tukevien sosiaalisten kontaktien määrää. Molempien näiden muutosten vaikutus kykyyn pidättäytyä alkoholista oli kuitenkin noin kaksi kertaa niin voimakas miehillä kuin naisilla. Sen sijaan naiset hyötyivät miehiä paljon enemmän siitä, että heidän luottamuksensa kykyynsä pidättäytyä alkoholista oli parantunut silloin, kun he olivat surullisia tai masentuneita. ”On hämmästyttävää, että tämä vaikutus puuttui käytännössä kokonaan miehiltä, kun taas naisilla se vaikutti merkittävästi kykyyn pysyä raittiina ja rajoittaa juomien määrää silloin, kun he joivat”, Hoeppner sanoo. Useat tekijät, jotka auttoivat vähentämään juomisen voimakkuutta miehillä – kuten vähäisempi masennus ja vähemmän juomiseen kannustavia ystäviä – eivät näyttäneet olevan yhtä tärkeitä naisia auttaessaan.
Kelly sanoo: ”AA auttaa sekä miehiä että naisia pysymään raittiina hoidon jälkeen parantamalla raittiita sosiaalisia verkostoja ja lisäämällä itseluottamusta selviytyä riskialttiista sosiaalisista tilanteista. Mitä tulee alkoholismista toipumiseen yleisemmin, havaitsimme, että kyky käsitellä negatiivisia mielialoja ja tunteita oli tärkeää naisille mutta ei miehille. Sitä vastoin riskialttiista sosiaalisista tilanteista selviytyminen – esimerkiksi osallistuminen urheilutapahtumiin tai muihin tapahtumiin, joissa ihmiset todennäköisesti juovat – oli tärkeää miehille mutta ei naisille. Nämä erot viittaavat siihen, että naisilla vaihtoehtoisten selviytymiskeinojen löytäminen negatiivisten tunteiden käsittelyyn voi tuottaa toipumishyötyjä, kun taas miehillä suurempi keskittyminen selviytymiseen sosiaalisissa tilaisuuksissa, joihin liittyy juomista, voi parantaa toipumista.
”Juomisen intensiteetin osalta – juomien määrä niinä päivinä, jolloin joku juo – koska tutkimamme muuttujat selittivät vain noin puolet AA:n vaikutuksista naisten kohdalla, siihen täytyy liittyä muitakin tekijöitä, joita ei otettu huomioon analyysissämme”, hän lisää. ”Tarvitaan lisätyötä, jotta AA:n osallistumisen biopsykososiaaliset vaikutukset alkoholiriippuvuudesta toipumisen tehostamiseen erityisesti naisilla saadaan täysin selvitettyä.”
Tutkimusta rahoitettiin National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism ja National Institute on Drug Abuse -instituuttien myöntämillä apurahoilla.