Hi Amy,
Luen sinua koko ajan. Tiedän, että saat varmaan yksitoista triljoonaa kysymystä, enkä tiedä osaatko vastata tähän kysymykseen, mutta tarvitsisin tyttöystävän kaltaisia neuvoja ja koska olen uudessa kaupungissa, minulla ei ole vielä yhtään varsinaista ihmistä. Mieheni ja minä olemme 5 kuukautta raskaana, no oikeastaan hän on vain mukana matkalla. Ongelmani on, etten näytä raskaana olevalta. Olin ennen raskautta painavammalla puolella, normaalisti ylläni oli koko 14-16 kaupasta riippuen. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana laihdutin 17 kiloa aamupahoinvoinnin vuoksi, ja lääkärini oli täysin samaa mieltä siitä, mutta vieläkään ei ole mitään todellisia ulkoisia merkkejä raskaudesta. Kävimme juuri ultrassa ja pikkuinen ei avaa jalkojaan on kunnossa ja oikean kokoinen, mutta kaikki jotka tietävät, että olen raskaana, kommentoivat minulle joka ikinen päivä, kuinka en näytä raskaana olevalta. Kaiken lisäksi äitini kolme raskautta olivat kaikki alle 16 kilon (WTF?) painonnousua ja kaikki isoäitini raskaudet olivat ilmeisesti alle 20 kilon painonnousua. Minulla on siis pieni raskaus, joka jää täysin jo valmiiksi iloisen vatsani varjoon.
Nyt tämä saattaa kuulostaa ihan super mahtavalta ja muulta, mutta totuus on, että se on tosi syvältä. Ensinnäkin haluan ihmisten niinku huomaavan mahtavan elämän ihmeen, joka tapahtuu sisälläni, mutta vielä tärkeämpää olisi, että ihmiset, aviomieheni heidän joukossaan, niinku ummm tajuaisivat, että hei, olen viidennellä kuulla raskaana, ja viiden kilometrin patikointi pyörätiellä keskipäivän helteessä, johon kuuluu myös 600 portaan pätkä Pittsburghin kukkulan rinteeseen, ei ole niinku paras juttu ikinä minun kannalta. Kälyni ja hänen miehensä haluavat, että lähdemme heidän kanssaan telttailemaan kahden viikonlopun päästä ja mieheni sanoi jo, että totta kai ei haittaa, totaalinen aivopieru raskaana olevasta, epämukavasta vaimostaan, jolla on jo nyt ongelmia nukkua yönsä läpi oikeassa sängyssä ja joka nousee pissalle 6 tai 7 kertaa oikeaan vessanpönttöön.
Lisäkseni loukkaantumisen kärsimystä olimme viikonloppuna eräässä suuressa nimikkovauva-tavarakaupassa yrittäessämme päättää keinutuolin valinnasta, ja törmäsimme hyvin hoikkaan ja siroan naapuriimme, joka on juuri kolmella kuulla. Hänellä on söpö pikku kuopus ja hän kysyi ostammeko tavaroita ystävälle, sanoin hänelle että ei, minäkin olen raskaana. Päädyimme kassalle samaan aikaan, ja mieheni auttoi häntä kantamaan laukkujaan autoon ja jätti minut yksin raahaamaan upouuden keinulaatikkomme takaisin ostoskärryihin ja ulos autoon. Kun kysyin häneltä asiasta myöhemmin, hän huomautti, että nainen on vain niin raskaana, että hänen oli pakko auttaa häntä, ja kun muistutin häntä siitä, että hänen oma vaimonsa on vielä kaksi kuukautta raskaana, hän sanoi, että kyllä, mutta että minun oli ”hyvä tehdä se yksin”. Amy, miten saan ihmiset, jälleen kerran yskä idiootti yskä aviomies mukaan lukien, pysähtymään ja tajuamaan, että hemmo, se, että et näe söpöä pientä vauvakuoppaani, ei tarkoita, etteikö sitä olisi siellä, ja että minulla on edelleen kaikki samat raskausongelmat kuin pienikokoisilla kollegoillani; kuten selkäkivut, unettomuus ja valitettavasti edelleen jonkin verran jäljelle jäävää aamupahoinvointia? Onko jotain vaatteita, joita voisin käyttää ja jotka saisivat minut todella näyttämään raskaana olevalta?
Mikä tahansa auttaisi, koska tässä vaiheessa pelkään, että saatan päästä loppuun asti ja joudun vielä kestämään sen, että ihmiset luulevat, että pystyn vielä tekemään ylimääräisiä aktiviteetteja ja että olen ihan oikeasti kunnossa enkä ”olekaan niin raskaana!”
Alkirjoittanut,
Valmiina tunkemaan tyynyn paitani alle
Ei olekaan mitään raskauskuoppaa? Ei ongelmaa
Kuin raskaana oleva nainen, joka näyttää siltä kuin olisi nielaissut rantapallon, voit luultavasti suhtautua neuvoihini ylimääräisellä suolajyvällä, mutta… useimmat ihmiset eivät huomaa, näyttipä vatsasi miltä tahansa. Ihmiset unohtavat, ihmiset ovat epäkohteliaita, ihmiset tarvitsevat jatkuvaa muistutusta siitä, että tietyt aktiviteetit ovat suorastaan kiellettyjä tai eivät vain ole hyvä idea tai HI, EN HALUA VIETTÄÄ 45 MINUUTTIA KUUMASSA, RUUHKA-AIKAAN TÄPÖTÄYDESSÄ METROSSA VAIN TAVATAKSENI SINUT JA YSTÄVÄSI BAARISSA JA KATSELLAKSENI, KUN JUOTTE KOKO ILLAN, KUN MINÄ PURISTAN RASKAANA OLEVAN TAKAMUKSENI SELKÄNOJATTOMALLE BAARIJAKKARALLE, JA JOS OLEN ONNEKAS JA JOKU LUOPUU ISTUIMESTAAN, JA HAAAAAA, IHAN KUIN SELLAISTA TAPAHTUISI.
(Kyllä. Lasken ”aviomiehet” mukaan tässä.)
Totta puhuen, olen joutunut kiusallisesti paljastamaan melko ilmeisen raskauteni (”Voi luoja, et näytä ollenkaan raskaana olevalta, eihän sitä edes huomaa!”) jollekulle sosiaalisessa tilaisuudessa, vain siksi, että joku MUU kommentoi minuutteja myöhemmin, kuinka isolta vatsani näyttää, ja hämmästelee ajatusta siitä, että laskettu aikani on vasta lokakuussa, koska oooooh, wow.
Tiedän, että sinulla on vaikeampaa, koska vartalosi ei vastaa unelmiesi kypsää, pyöreää raskautta, joten on houkuttelevaa syyttää muiden luupäisiä reaktioita ulkonäöstäsi. Mutta yritä uskoa minua, kun sanon, että ”raskaana oleminen” – edes julkkisten klassisen vauvakuopan tyyliin – ei hillitse ajattelemattomia kommentteja ja oletuksia fyysisestä mukavuudestasi ja rajoituksistasi. Angelina Jolie vieraili pakolaisleireillä ollessaan raskaana kaksosten kanssa, mitä tarkoitat, että tarvitset apua pyykkikorien kantamisessa kaksi kerrosta portaita ylös ja alas? JUMALA.
Sana aviomiehistä
Väittäisin myös, että miehesi käytöksellä vauvamyymälässä ei ollut niinkään tekemistä naapurisi ulkonäön kanssa kuin sen kanssa, että HÄN EI OLLUT SINÄ. Mieheni on käynyt tämän kaupan läpi kahdesti, ja hän on ihana, paitsi silloin kun hän…ei ole. Olen oksentanut useammassa ravintolan vessassa kuin osaan tällä hetkellä laskea, ja kaikki tämä siksi, että hän vaatii lukemaan ruokalistan ääneen minulle, pakottaen aivoni yhdistämään ajatuksen paahtokanasta (en voi syödä kanaa, Voi hyvä luoja) ja karitsanlihasta ja voi katso, kulta, heillä on vasikanlihaa!!!
Enkä ole vieläkään antanut hänelle anteeksi sitä kertaa ensimmäisen raskauteni aikana, kun hän tilasi kielen. Ja lautaselle tuli…kieli. Ja sitten hän tarjosi minulle palan. Ja sen jälkeen, kun olin juossut vessaan oksentamaan, hän PYYTÄISI KOIRANPUSSIA KIELELLE JA PYYTÄISI MINUA PITÄMÄÄN SITÄ LAPSILLANI KOTIMATKANI AIKANA.
Mutta katsokaa, miten hän muuttuu maailman herkimmäksi ruoansulatuskanavan suhteen, jos meillä on raskaana oleva vieras illanistujaisissa. Jotain mitä et voi syödä? Jotain mitä himoitset? Jäähdytettyä kuohuvettä limellä? Vai haluaisitko mieluummin sitruunaa? Häiritseekö grillistä tuleva haju sinua?
En tosiaankaan ota sitä henkilökohtaisesti. Et todellakaan voi ottaa sitä henkilökohtaisesti. Ja sinun pitää lakata syyttämästä omaa kehoasi sellaisen asian lähteenä, joka on oikeasti universaali oire universaalista typeryydestä. Olet hänen vaimonsa, ja hän luultavasti todella näkee sinun potkivan perseelle raskaudessa, ja ihailee sitä, että sinä OLET pysynyt suhteellisen vahvana ja itsenäisenä etkä ollenkaan hänen pelkojensa ja harhakäsitystensä kaltaisena siitä, millaista raskaus on. Se saattaa olla jotain viktoriaanisen ajan naisista, jotka pyörtyivät ja menivät sänkyynsä koko yhdeksän kuukauden ajaksi, ja alkiot kuolivat vasemmalle ja oikealle, jos he uskalsivat nostaa mitään pikkusormea painavampaa. Ajatus siitä, että retkeilet raskaana ollessasi, voi hyvinkin olla tarina, jolla hän kehuskelee vielä vuosia, koska MIES, hän meni naimisiin supernaisen kanssa.
Tai sitten ei. Oli miten oli, muistuta häntä jatkossakin, kun hän työntää sinut liian pitkälle tai unohtaa tehdä sen toisen kierroksen tuodakseen ruokakassit, koska hän oletti sinun ostavan 42-pakkauksen pullovettä ja säästöjumbo-kokoisen pyykinpesuaineen.
Mitä tulee siihen, että muu maailma ei huomaa, että olet raskaana, yritä olla ajattelematta sitä enempää. Käytä vaatteita, jotka ISTUVAT ja ovat MUKAVIA. En ole löytänyt mitään järkeä muiden ihmisten reaktioille = mitä minulla on päällä. Olen käyttänyt empire-vyötäröistä äitiysmekkoa (käsivarret ja kädet kietoutuneina vatsanpohjan ympärille, kaikki äidilliset ja muut) ja joutunut nolosti kieltäytymään cocktailista. Oletan, että minulla on ollut vähemmän ongelmia, kun olen valinnut muodokkaampia asuja, mutta… jos se ei imartele vartaloasi, älä käytä sitä, etenkään toivoen saavasi toivottuja reaktioita muilta ihmisiltä. Voisit myös, jos et pidä niitä ärsyttävinä tai liian arvokkaina, käyttää uutuuspaitoja, jotka ilmoittavat raskaudesta puolestasi – kuten esimerkiksi nämä.
(Sitten taas oletetaan, että ihmiset todella lukevat, mitä paidassasi lukee. Mikä saattaa silti olla hieman liikaa odotettu.)
(Ja hyvä luoja, älä hanki paitaa, jossa lukee ”NOT FAT, PREGNANT” tai jokin sen muunnelma. Älkää viitsikö naiset, lopetetaan tuo.)
Viimeinen rohkaisu, joka voi koskea sinua tai sitten ei – viisi kuukautta ON monille naisille raskaus ei-ihmisen-maata. Niin isolta kuin vatsani tuntuikin mielessäni viiden kuukauden kohdalla, se ei ollut MITÄÄN verrattuna siihen ”poksahdukseen”, jota olen kokenut viimeisten parin-kolmen viikon aikana, kun olen siirtynyt seitsemänteen kuukauteen. Vauvat liikkuvat, elimet siirtyvät, ja äitisi ja isoäitisi pikkuruiset raskaudet saattoivat hyvinkin johtua pikemminkin aikakaudesta, jolloin he synnyttivät, kuin jostain geneettisestä, kivikautisesta taipumuksesta. (Ennen naisille käskettiin pitää painonnousu 15 kilossa, herran tähden.) Mutta tapahtuipa mitä tahansa, kehosi tekee jotakin ihmeellistä ja ihmeellistä, vaikka se ei haluaisikaan huutaa sitä sisäänpäin kääntyneen napansa päältä. Ole sille ystävällinen, rakasta sitä, ja – aivan kuten kerrot jonain päivänä lapsellesi – älä koskaan anna muiden ihmisten vaikuttaa siihen, miten katsot kehoasi.
Älkää unohtako vierailla Amalahin viikoittaisessa raskauskalenterissa.