Pamfletti, joka sisältää uusintapainoksen WSC:n artikkelista, jonka on julkaissut vapauden edunvalvojat ja joka on merkitty leimalla ”Banned in Germany” (Saksassa kielletty)
Katsokaa dokumentti tästä.
Tammikuun 30. päivänä 1933 Adolf Hitleristä tehtiin Saksan liittokansleri, ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin, lokakuun 14. päivänä 1933 – nyt 85 vuotta sitten – Saksa ilmoitti vetäytyvänsä Kansainliitosta sen jälkeen, kun kolme liittoutunutta suurvaltaa oli hylännyt sen pyynnön lisätä sotilaallista voimaansa. Tässä kuussa esillä oleva asiakirja havainnollistaa sodan välisiä olosuhteita, jotka johtivat Hitlerin valtaannousuun. Ensimmäisen maailmansodan vuonna 1919 päättänyt Versaillesin sopimus velvoitti Saksan ottamaan vastuun sodan aiheuttamista tappioista ja vahingoista ja pakotti maan aseistariisuntaan, huomattaviin alueellisiin myönnytyksiin ja korvausten maksamiseen (6,6 miljardia puntaa). Nämä luultavasti liialliset vaatimukset, jotka olivat seurausta Britannian ja Ranskan hallitusten ”velttoudesta ja typeryydestä”, lisäsivät Saksan kaunaa liittoutuneiden voittajavaltoja kohtaan. Kun Saksa osoittautui kykenemättömäksi maksamaan korvauksia, Ranska ja Belgia valtasivat Ruhrin alueen ja ottivat teollisuuden haltuunsa saadakseen itse korvaukset. Hallitus yritti korjata taloudellisia vaikutuksia painamalla lisää rahaa, mikä johti hyperinflaatioon. Yhdysvaltain hallitus tuki 1920-luvulla Saksan taloutta lainoilla niin sanottuina ”kultaisina vuosina”, mutta Yhdysvaltain talouden romahtaminen Wall Streetin romahduksen jälkeen syksyllä 1929 palautti Saksan korkeaan työttömyyteen ja vakavaan köyhyyteen.
Tässä pettymyksen ilmapiirissä Hitler vetosi Saksan kansaan lupaamalla vapautua Versaillesin sopimuksen rajoituksista. Hän pyrki vähentämään työttömyyttä värväämällä suuren armeijan ja rakentamalla uuden laivaston ja ilmavoimat. Saavutettuaan täyden vallan lainsäädäntö- ja toimeenpanovallassa Hitler ja hänen liittolaisensa alkoivat tukahduttaa jäljellä olevaa oppositiota. Toukokuun 2. päivänä 1933 kaikki ammattiliitot pakotettiin hajottamaan ja niiden johtajat pidätettiin, ja kesäkuun 1933 loppuun mennessä muutkin puolueet oli peloteltu lakkauttamaan toimintansa. SA:n, natsipuolueen alkuperäisen puolisotilaallisen järjestön, vaatimukset poliittisen ja sotilaallisen vallan lisäämisestä aiheuttivat levottomuutta sotilas-, teollisuus- ja poliittisten johtajien keskuudessa. Vastauksena Hitler puhdisti koko SA:n johdon 30. kesäkuuta ja 2. heinäkuuta 1934 välisenä pitkien veitsien yönä. Tämä ensimmäinen natsien verikylpy käynnisti Hitlerin tien poliittisen opposition ja saksalaisen yhteiskunnan ”ei-toivottujen” osien tuhoamiseksi vuoden 1935 Nürnbergin laeista aina ”lopulliseen ratkaisuun” asti. Lopulta hän toteutti Churchillin vuonna 1935 esittämän käsityksen Hitleristä potentiaalisena roistona, joka kykeni johtamaan Saksan jälleen kerran sotaan ja teurastukseen.