Theodorius Suuri, n. 454-526, Pohjanmaan kuningas ja Italian valloittaja, syntynyt Pannoniassa. Hän vietti osan nuoruudestaan panttivankina Konstantinopolissa. Hänet valittiin kuninkaaksi vuonna 471 isänsä kuoleman jälkeen, ja hän sekaantui juonitteluihin, joissa hän oli vuoroin Bysantin keisari Zenon liittolainen ja vuoroin vihollinen. Vuonna 483 hänet nimitettiin keisarilliseksi sotilasmestariksi ja vuonna 484 konsuliksi. Todennäköisesti päästäkseen eroon hänestä Zenon antoi hänelle tehtäväksi johtaa sotaretkeä Odoaceria vastaan Italiassa. Theodorik saapui goottilaisarmeijansa kanssa Italiaan vuonna 488. Hän voitti taistelut Isonzolla (489), Milanossa (489) ja Addassa (490); hän piiritti ja valtasi Ravennan (493). Pian Odoacerin antautumisen jälkeen Theodoric murhasi hänet. Theodorik oli nyt herra Italiassa; suuren valtansa ansiosta hän pystyi välttämään Bysantin valvonnan ja oli siten enemmän kuin pelkkä virkamies. Hänen tittelinsä oli patriisin arvonimi. Hänen pitkä hallituskautensa Italiassa oli erittäin suotuisa; hän kunnioitti roomalaisia instituutioita, säilytti roomalaiset lait ja nimitti roomalaisia siviilivirkoihin, samalla kun hän säilytti goottien armeijan ja asetti gootteja maahan. Hän paransi satamia ja korjasi teitä ja julkisia rakennuksia. Hän liittoutui avioliiton kautta Klovis frankin (Klovis I) sekä visigoottien, vandaalien ja burgundien kuninkaiden kanssa. Kloviksen kunnianhimoinen pyrkimys hallita kaikkia gootteja johti kuitenkin Theodorikiin ajoittaisiin sotatoimiin frankkien kanssa; vuosien 506 ja 523 välillä Theodorik onnistui useaan otteeseen estämään frankkien hegemonian. Arianistina Theodoric oli puolueeton uskonnollisissa asioissa. Hänen valtakautensa loppua varjostivat riita roomalaisten alamaisensa ja paavi Johannes I:n kanssa keisari Justinus I:n arianismin vastaisista määräyksistä sekä roomalaisen valtiomiehen Boetiuksen hätiköity teloitus, jota hän syytti maanpetoksesta. Theodoric on Dietrich von Bernin prototyyppi saksalaisessa eepoksessa Nibelungin laulu. Hänen hautansa on yksi Ravennan hienoimmista muistomerkeistä. Häntä seurasi hänen pojanpoikansa Athalaric, Theodoricin tyttären Amalasunthan hallitsemana.
Vrt. T. Hodgkin, Theodoric the Goth (1891, uusintajulkaisu 1977); T. S. Burns, A History of the Ostrogoths (1984).