Egyptin yhdeksäs vitsaus oli täydellinen pimeys, joka kesti kolme päivää. Mutta vuonna 536 jKr. suuri osa maailmaa pimeni peräti 18 kuukaudeksi, kun salaperäinen sumu vyöryi Euroopan, Lähi-idän ja osan Aasiaa ylle. Sumu peitti auringon päivällä, jolloin lämpötila laski, sato epäonnistui ja ihmisiä kuoli. Kyseessä oli niin sanoakseni kirjaimellisesti pimeä aikakausi.
Nyt tutkijat ovat löytäneet yhden tuon sumun tärkeimmistä lähteistä. Ryhmä raportoi Antiquity-lehdessä, että alkuvuodesta 536 Islannissa tapahtunut tulivuorenpurkaus auttoi levittämään tuhkaa koko pohjoiselle pallonpuoliskolle, mikä loi sumun. Vuoden 1815 Tambora-vuoren purkauksen – kaikkien aikojen kuolettavimman tulivuorenpurkauksen – tavoin tämä purkaus oli tarpeeksi suuri muuttamaan maailmanlaajuisia ilmastomalleja ja aiheuttamaan vuosia kestäneen nälänhädän.
Miltä pimeyden ensimmäiset 18 kuukautta tarkalleen näyttivät? Bysantin historioitsija Procopius kirjoitti, että ”aurinko antoi valonsa ilman kirkkautta, kuten kuu, koko tämän vuoden ajan”. Hän kirjoitti myös, että näytti siltä kuin aurinko olisi ollut jatkuvasti pimennyksessä; ja että tänä aikana ”ihmiset eivät olleet vapaita sodasta, ruttotaudista eivätkä mistään muustakaan kuolemaan johtavasta asiasta.”
Porauspaikka (kupoliteltan alla) Colle Gnifettillä ja yksityiskohtainen näkymä ytimen osasta, joka paljasti yksityiskohtia vuodesta 536.
N.E. Spaulding/Antiquity
Tämmöisiin kertomuksiin ei suhtauduttu kovin vakavasti ennen 1990-lukua, sanoo Harvardin yliopiston historian professori ja Antiquityn artikkelin toinen kirjoittaja Michael McCormick. Tuolla vuosikymmenellä tutkijat tutkivat puiden vuosirenkaita Irlannissa ja havaitsivat, että jotain outoa todella tapahtui vuoden 536 tienoilla. Kesät muuttuivat Euroopassa ja Aasiassa 35-37 astetta kylmemmiksi, ja Kiinassa raportoitiin jopa kesäisestä lumesta. Tämä myöhäisantiikin pieni jääkausi, kuten sitä kutsutaan, syntyi, kun tulivuoren tuhka peitti auringon.
”Se oli aika raju muutos, se tapahtui yhdessä yössä”, McCormick sanoo. ”Muinaiset silminnäkijät olivat todella jonkin jäljillä. He eivät olleet hysteerisiä tai kuvitelleet maailmanloppua.”
Tämän oivalluksen myötä kertomukset vuodelta 536 muuttuvat uudella tavalla kauhistuttaviksi. ”Ihmettelemme, ettemme näe ruumiimme varjoja keskipäivällä”, kirjoitti Cassiodorus, roomalainen poliitikko. Hän kirjoitti myös, että aurinko oli ”sinertävän” värinen, kuu oli menettänyt kiiltonsa ja ”vuodenajat näyttävät olevan kaikki sekaisin keskenään.”
Vuoden 536 purkauksen vaikutuksia pahensivat purkaukset vuosina 540 ja 547, ja pohjoisen pallonpuoliskon toipuminen kesti kauan. ”Keväällä 536 alkanut myöhäisantiikin pieni jääkausi kesti Länsi-Euroopassa noin vuoteen 660 asti, ja Keski-Aasiassa se kesti noin vuoteen 680 asti”, McCormick sanoo.
”Siitä alkoi yksi pahimmista kausista olla elossa, ellei jopa pahin vuosi”, McCormick sanoo Science-sivustolle.
Tämä kylmän ja nälänhädän kausi aiheutti Euroopassa taloudellisen pysähtyneisyyden, joka voimistui vuonna 541, kun ensimmäinen paiserutto puhkesi. Rutto tappoi kolmanneksesta puoleen väestöstä Bysantin valtakunnassa eli Itä-Rooman keisarikunnassa.
Voi olla, että vuoden 536 sumuun vaikutti vielä muitakin tuntemattomia tulivuorenpurkauksia, sanoo Mainen yliopiston maan- ja ilmastotieteiden professori Andrei Kurbatov, joka on toinen Antiquityn artikkelin kirjoittajista. Tiedämme nyt kuitenkin ainakin yhden syyn siihen, miksi vuoden 536 ihmiset eivät voineet nähdä omia varjojaan – edes keskipäivällä.