Kilpirauhashormonit ovat kriittisiä kiveksen rakenteelliselle ja toiminnalliselle kehitykselle, ja Sertolin soluja pidetään trijodityroniinin (T3) todellisina kohdesoluina. Kilpirauhashormonien rooli aikuisen kiveksessä näyttää kuitenkin olevan minimaalinen, eikä mekanismia, jolla ne vaikuttavat kivesten toimintaan, tunneta. Veren ja kiveksen välisen esteen vuoksi kilpirauhashormonien pitoisuus siemenplasmassa pysyy alhaisempana kuin veriplasmassa. Olemme havainneet, että T3 voi päästä kiveksiin verenkierron lisäksi myös paikallisen entsyymimuunnoksen kautta, jossa tyroksiini muuttuu T3:ksi. Myös villisian siemenplasmassa havaittiin tyroksiinin 5’dejodinoitumisesta ja T3:n paikallisesta muodostumisesta vastaavan entsyymiaktiivisuuden esiintyminen. Siemenplasman 5′-deiodinaasi (5′-D) näytti olevan pääasiassa propyylitiourasiilille (PTU) epäherkkä tyypin II isoentsyymi, jota on toistaiseksi havaittu kudoksissa, joissa sillä on merkitystä parakriinisessä signaloinnissa. Se sisältää molekyylissään seleenikysteiiniä (aurotioglukoosin esto), ja sen näennäinen Km käänteis-T3:lle substraattina on 0,36 nM ja Vmax 23,8 fmol I-/mg proteiinia/min. Koska PTU inhiboi osittain, mutta ei-kompetitiivisesti, siemenplasman 5′-D:tä, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että siemenplasmassa on kaksi 5′-D-isoentsyymiä (tyyppi I ja II). Kivesten 5′-D-aktiivisuus lisääntyi merkittävästi viikon 3 ja 4 välillä, ja tämä lisääntyminen tapahtui samanaikaisesti kivesten koon kasvun kanssa. Kivesten painonnousun ja iän välinen suhde osoitti samanlaista tyypillistä muutosta ja vastasi 5′-D-aktiivisuuden muutosta. Toisin kuin jyrsijöillä, esipuberteettisen sian kiveksissä on kilpirauhashormonireseptoreita Sertoli-soluissa, mikä viittaa siihen, että kasvavilla porsailla kivesten 5′-D on keskeinen tekijä, joka säätelee biologisesti aktiivisen T3:n paikallista tarjontaa, ja se on olennainen tekijä kivesten parakriinisessä toiminnassa. Nämä tulokset ovat ensimmäinen siemenplasman 5′-deiodinaasin osoittaminen ja karakterisointi.