Tunnustetaan se: Ulkomaanapu on helppo kohde.
Resurssiemme lähettäminen ulkomaille auttamaan muita maita ja yhteisöjä köyhyyden vähentämisessä, terveyden parantamisessa ja hyvinvoinnin lisäämisessä ei ole päällimmäisenä mielessä silloin, kun Yhdysvallat kokee omaa terveys- ja talouskriisiään, erityisesti poliittisessa ympäristössä, joka ei ole koskaan ollut polarisoituneempi.
Kongressin kaksipuolueiset enemmistöt ovat kuitenkin johdonmukaisesti äänestäneet tämän köyhyyteen keskittyvän tuen jatkamisen puolesta ja jopa peruuttaneet nykyisen hallinnon vuosittain ehdottamat ulkomaanavun leikkaukset. Mikä parasta, näillä ohjelmilla on saavutettu tuloksia.
Erinomainen esimerkki on Feed the Future, useiden liittovaltion virastojen kattava ”koko Yhdysvaltain hallituksen lähestymistapa”, jolla puututaan nälän juurisyihin köyhyyden vähentämiseksi ja ravitsemuksen parantamiseksi. Saavutustensa joukossa Feed the Future auttoi nostamaan 23,4 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä, esti aliravitsemuksen aiheuttaman karsastuksen 3,4 miljoonalla lapsella ja loi mahdollisuuksia 5,2 miljoonalle perheelle, jotka eivät enää kärsi nälänhädästä.
Mitkä olivat sen menestyksen osatekijät kolmen presidentin hallinnon aikana?
Ensiksikin toimeenpanevalla ja lainsäädännöllisellä vallalla oli keskeinen rooli. Obaman hallinto (republikaanien edeltäjäänsä tukeutuen) teki ponnisteluista presidentin aloitteen, ja kongressi harjoitti valvontaansa hyväksymällä lainsäädännön, jolla ohjelma institutionalisoitiin. Maailmanlaajuista elintarviketurvaa koskeva laki (Global Food Security Act), joka allekirjoitettiin vuonna 2016 vahvalla kahden puolueen tuella, valtuuttaa kaikki tällä alalla työskentelevät Yhdysvaltain hallituksen virastot – mukaan lukien maatalous- ja ulkoministeriöt, Millennium Challenge Corporation ja rauhanturvajoukot – liittoutumaan Yhdysvaltain kansainvälisen kehitysyhteistyöviraston koordinoimana maailmanlaajuisen elintarviketurvastrategian toteuttamiseksi. Tämä ei ollut mikään pieni saavutus, sillä aiemmin näihin nälänhädän vastaisiin toimiin liittyvien yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden ja ohjelmien määrä kasvoi ja väheni kongressin rahoitus- ja kehityssuuntausten mukaan.
Toiseksi, vaikka byrokratia muuttuu hitaasti, toimeksianto koordinoida nälänhädän vastaisia toimia on terävöittänyt odotuksia, jotka kohdistuvat tuloksiin kahdessatoista kohdemaassa Afrikassa, Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibianmeren alueella sijaitsevissa maissa, joihin Feed the Future -ohjelma kohdistuu. Lisäksi yhteisten mittareiden käyttöönotto on tarjonnut näyttöä vaikutuksista ja samalla vihjeitä siitä, miten ratkaista paremmin ne hankalat ongelmat, jotka liittyvät markkinoiden ja elintarvikejärjestelmien saamiseen toimimaan köyhien hyväksi, naisten sitouttamiseen yrittäjiksi ja parempaan ravitsemukseen erityisesti äideille ja lapsille.
Loppujen lopuksi Feed the Future on lisännyt paikallishallintoviranomaisten ja muiden avunantajien osallistumista. Tässä maassa se on ottanut mukaan suuren joukon yhdysvaltalaisia toimijoita: Feed the Futuren innovaatiolaboratorioiden kautta toimivia yliopistoja, yrityksiä, voittoa tavoittelemattomia järjestöjä ja muita, jotka ovat innokkaita auttamaan ja usein myös antamaan omia resurssejaan. Järjestöni osalta Feed the Future -järjestön tuki Lutheran World Reliefin työlle naisyrittäjien parissa Hondurasissa USAID:n kautta rohkaisi ja haastoi meitä tekemään enemmän ja työskentelemään paikallisten hallitusten, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja maaseudun luottolaitosten kanssa niiden esteiden poistamiseksi, jotka estivät naisten johtamien yritysten pääoman saannin läntisellä ylängöllä. Samaan tapaan autamme Yhdysvaltain maatalousministeriön avulla Burkina Fason pienviljelijöitä tekemään maanviljelystä enemmän liiketoimintaa ja hyödyntämään tuottoisia seesamimarkkinoita tekemällä yhteistyötä maatalousosuuskuntien, siementen ostajien, rahoituslaitoksen ja mobiiliteknologiayrityksen kanssa.
Tämä on toimivaa ulkomaista apua. Feed the Future -hankkeessa amerikkalaisilla on menestystarina, jonka pitäisi täyttää meidät ylpeydellä.
Mitä seuraavaksi? Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa Feed the Future -ohjelman menestystä kuin sen parantaminen?
Ehkä tärkein askel Feed the Future -ohjelman vaikutuksen lisäämiseksi on ehkä sen kohteena olevien maiden määrän laajentaminen. Oli järkevää priorisoida kaksitoista kohdemaata, kun Feed the Future lähti liikkeelle. Nyt kun sitä on testattu kentällä, on aika laajentaa sen hyötyjä. Feed the Future -ohjelmaa olisi laajennettava koskemaan myös maita, jotka ovat vaikeassa humanitaarisessa tilanteessa, mukaan lukien maat, joissa on konflikteja ja joissa kansallinen johto on epäonnistunut. Kehitysohjelmien toteuttaminen näissä tilanteissa on riskialttiimpaa ja vaikeampaa, mutta ne ovat paikkoja, joissa niitä eniten tarvitaan.
Feed the Future -ohjelman ja siihen liittyvien ohjelmien ulottuvuuden ja lähestymistavan laajentaminen on erityisen kiireellistä, kun otetaan huomioon COVID-19:n vaikutus hauraisiin ja alikehittyneisiin talouksiin. Pandemia on vaikuttanut vakavasti paikalliseen ja alueelliseen kansainväliseen kauppaan ja lamauttanut paikalliset elintarvikejärjestelmät monissa maissa. COVIDin vaikutus on pahentanut jo olemassa olevaa ruokaturvattomuutta, joka johtuu meneillään olevista konflikteista, ilmastonmuutoksesta ja Itä-Afrikan, Etelä-Aasian ja Lähi-idän alueille laskeutuneiden heinäsirkkaparvien aiheuttamasta tuhosta.
Feed the Future voisi olla tehokkaampi myös syventämällä sitoutumistaan erityisesti paikallisiin valtioista riippumattomiin järjestöihin ja muihin kansalaisyhteiskuntaryhmiin sekä ponnistelemalla vieläkin voimakkaammin kohdentaakseen toimintaansa pientilallisiin maanviljelijöihin, joista enemmistö on naisia.
Viimeiseksi, seuraavassa maailmanlaajuisessa elintarviketurvastrategiassa on puututtava paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin mukauttamalla maatalouskäytäntöjä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja auttamalla pienviljelijöitä sopeutumaan muuttuneisiin sääolosuhteisiin, jotka jo nyt vaikuttavat heidän satoihinsa ja siten myös heidän tuloihinsa.
Feed the Future on jatkanut merkittävää vaikutusta saavuttaneiden kahden puolueen ulkoisen avun aloitteiden perinnettä, kuten George W. Bushin hallinnon vuonna 2003 käynnistämää presidentin hätäapusuunnitelmaa aidsia varten (PEPFAR), jonka ansiosta miljoonat ihmiset ympäri maailmaa saivat käyttöönsä hengenpelastavia lääkkeitä. Tartutaan tähän tilaisuuteen ja parannetaan entistä useampien perheiden elämää ympäri maailmaa kaksinkertaistamalla sitoutumisemme Feed the Future -ohjelmaan.
Daniel Speckhard, Yhdysvaltain entinen suurlähettiläs Kreikassa ja Valko-Venäjällä, toimi Yhdysvaltain Irakin suurlähetystön apulaisedustuston päällikkönä ja on Naton entinen korkea-arvoinen virkamies. Hän on myös Corus Internationalin toimitusjohtaja, joka kuuluu uskontoon perustuviin järjestöihin, mukaan lukien Lutheran World Relief ja IMA World Health.
Lisälukemista:
Wed, Sep 16, 2020
Kansainvälisen yhteisön on tehtävä enemmän tukeakseen afganistanilaisia ja rohingya-pakolaisia COVID-19-pandemian keskellä
Samaan aikaan, kun kansainvälinen yhteisö on edelleen ylikeskeisesti keskittyneenä torjumaan virusta ja siihen liittyvää talouden hidastumista, afganistanilaiset ja rohingya-pakolaiset joutuvat edelleen elämään täydellisen epävarmuuden vallassa paetessaan väkivaltaisuuksia kotimaassaan. Kansainvälisen yhteisön ja vastaanottajamaiden yhteiset toimet, joilla pyritään lieventämään viruksen suhteettomia vaikutuksia turvapaikanhakijoihin, parantaisivat suunnattomasti pakolaisten hyvinvointia.
New Atlanticist byRudabeh Shahid ja Harris Samad
Viikonloppu, 9.9.2020
Transforming Indian agriculture: A policy framework to guide US-India partnership
Maatalous on muodostanut Intian talouden selkärangan monien vuosikymmenten ajan, ja se on edelleen ratkaisevan tärkeää maan kasvavan väestön elintarviketurvan takaamiseksi. Se on yksi Intian talouskasvun tärkeimmistä tukipilareista ja merkittävä tekijä Intian kasvavalla vientisektorilla.
Issue BriefbyD. Narain
Viikonloppu, 12.8.2020
Ruoka-apua etulinjassa
Maailmalla on edessään ennennäkemätön globaali terveyskriisi COVID-19-pandemian myötä.
Stories of Resilience byAndrea Snyder