Työkyvyn käsite on keskeinen monissa tieteissä, erityisesti työelämään ja kuntoutukseen liittyvissä tieteissä. Se on yksi tärkeistä käsitteistä sairausvakuutusta säätelevässä lainsäädännössä. Sillä, miten käsite määritellään, on siis merkittäviä normatiivisia vaikutuksia. Käsitettä ei kuitenkaan useinkaan ole määritelty riittävän hyvin. TAVOITE JA MENETELMÄ Tämän asiakirjan tavoitteena on selventää käsiteanalyysin avulla, mitä käsite voi ja mitä sen pitäisi tarkoittaa, ja ehdottaa tieteellistä ja käytännön työtä varten käyttökelpoista määritelmää. TULOKSET Tarkastellaan kriittisesti ja keskustellaan useista kirjallisuudessa esiintyvistä määrittelevistä ominaisuuksista, nimittäin terveydestä, perustason pätevyydestä, ammatillisesta pätevyydestä, ammatillisista hyveistä ja motivaatiosta. Nämä ominaisuudet liittyvät työtehtäviin ja työympäristöön. Yksi johtopäätös on, että tarvitsemme kaksi työkyvyn määritelmää, yhden erityisille työtehtäville, jotka edellyttävät erityiskoulutusta tai -opetusta, ja toisen sellaisille työtehtäville, joista useimmat ihmiset selviytyvät lyhyen harjoittelujakson jälkeen. Ensimmäisessä merkityksessä työkyky tarkoittaa sitä, että ihmisellä on ammatillinen pätevyys, pätevyyden edellyttämä terveys ja ammatilliset hyveet, joita tarvitaan työtehtävien hoitamiseen, olettaen, että työtehtävät ovat kohtuullisia ja että työympäristö on hyväksyttävä. Toisessa merkityksessä työkyky tarkoittaa sitä, että henkilöllä on jonkinlaisen työtehtävän hoitamiseen vaadittava terveys, perusvaatimusten mukainen pätevyys ja asiaankuuluvat ammatilliset hyveet olettaen, että työtehtävät ovat kohtuullisia ja että työympäristö on hyväksyttävä. YHTEENVETO Nämä määritelmät antavat meille välineitä työkyvyn monimutkaisten, kokonaisvaltaisten ja dynaamisten näkökohtien ymmärtämiseen ja niistä keskustelemiseen, ja ne voivat luoda perustan työkyvyn arviointivälineiden luomiselle sekä auttaa laatimaan kuntoutusstrategioita.