Context: Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että on ymmärretty tiukan glykeemisen kontrollin merkitys komplikaatioiden ehkäisemisessä, ja toiseksi siitä, että saatavilla on useita ainutlaatuisia oraalisten diabeteslääkkeiden luokkia. Perusterveydenhuollon lääkärin uusi pulma on sen selvittäminen, mitä lääkettä käyttää tietyissä kliinisissä tilanteissa.
Tavoite: Tarkoituksena on tarkastella systemaattisesti kirjallisuudesta saatavilla olevia tietoja suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden tehosta sekä monoterapiana että yhdistelmähoitona.
Tietolähteet: MEDLINE-haulla etsittiin kaikki englanninkieliset raportit yksittäisistä, satunnaistetuista kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista, joissa oli mukana viime aikoina saatavilla olleita suun kautta otettavia tyypin 2 diabeteksen hoitoon tarkoitettuja aineita. Lisäksi käytiin läpi kirjallisuusluettelot sellaisten lisäkertomusten löytämiseksi, joita ei ollut muuten tunnistettu.
Tutkimusten valinta ja tietojen poiminta: Tutkimukset (63) otettiin mukaan analyysiin, jos niiden tutkimusjakso oli vähintään 3 kuukautta, jos kussakin ryhmässä oli vähintään 10 tutkittavaa tutkimuksen päättyessä ja jos hemoglobiini A(1c) ilmoitettiin. Jos lääkkeestä testattiin useita annoksia, käytettiin suurimman hyväksytyn annoksen tuloksia. Plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa hemoglobiini A(1c)-tiedot esitetään hoidettujen ja plaseboa saaneiden henkilöiden muutosten välisenä erotuksena.
Tietojen synteesi: Tyypin 2 diabeteksen hoitoon on nyt saatavilla viisi eri suun kautta otettavien lääkkeiden luokkaa. Plasebohoitoon verrattuna useimmat näistä aineista alentavat hemoglobiini A(1c)-pitoisuutta noin 1-2 %. Yhtäläinen teho osoitetaan yleensä, kun eri aineita verrataan toisiinsa samassa tutkimuspopulaatiossa. Kun niitä käytetään yhdistelmänä, niistä on lisähyötyjä glykeemiselle tasolle. Pitkän aikavälin verisuoniriskin väheneminen on osoitettu vain sulfonyyliureoilla ja metformiinilla.
Päätelmät: Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta käytettävissä olevat suun kautta otettavat diabeteslääkkeet alentavat glukoosipitoisuuksia yhtä tehokkaasti. Niiden vaikutusmekanismit ovat kuitenkin erilaiset, minkä vuoksi niillä näyttää olevan erilaisia metabolisia vaikutuksia. Nämä heijastuvat niiden haittavaikutusprofiileihin ja niiden vaikutukseen sydän- ja verisuoniriskiin, mikä voi vaikuttaa lääkkeen valintaan.