San Diegon yliopiston tutkijat ovat kehittäneet edullisen, kertakäyttöisen tatuointia muistuttavan puettavan laitteen, joka mittaa käyttäjän glukoosipitoisuutta. Laitoksen tiedotteen mukaan tämä ei-invasiivinen teknologia on vastikään ilmoitetun kliinisen pilottitutkimuksen keskiössä, jonka tarkoituksena on testata tatuointien tarkkuutta ja hyväksyttävyyttä.
”Veren ottaminen on epämiellyttävää. Kukaan ei pidä sen tekemisestä. Kehittämämme teknologian kauneus on siinä, että se on todella ei-invasiivinen keino mitata glukoosia”, UCSD:n sähkö- ja tietotekniikan laitoksen apulaisprofessori ja UCSD:n puettavien antureiden keskuksen apulaisjohtaja Patrick Mercier sanoi lausunnossaan. ”Tutkimuksemme päätarkoituksena on kehittää uusia tekniikoita, joilla voidaan seurata glukoosia ilman verenottoa ja mitata sitä mieluiten päivän mittaan. Antamalla tätä reaaliaikaista tietoa potilaille, he voivat hallita sokerinkulutustaan ja insuliinipistoksiaan paljon paremmin kuin ajoittaisilla pistemittauksilla.”
Sensori itsessään on joustava ja erittäin ohut, ja se kiinnittyy käyttäjän ihoon. Mittaamalla hikoilussa esiintyviä glukoosipitoisuuksia – jotka aiempien tutkimusten mukaan korreloivat veren glukoosipitoisuuksien kanssa – laite tarjoaa vaihtoehdon neulan pistämiselle ja sormenpäähän tehtäville kalibroinneille, joihin diabetesta sairastavat potilaat turvautuvat voidakseen hallita tilaansa päivän mittaan. Mercier sanoi lausunnossaan myös, että näitä puettavia laitteita voitaisiin valmistaa massatuotantona noin yhden dollarin kappalehintaan – suunnilleen samaan hintaan kuin perinteinen glukoositestiliuska.
”Aivan kuin lapsen väliaikainen tatuointi, se levitetään käsivarteen, sitä tahrataan vedellä ja takapaperi poistetaan”, Mercier sanoi. ”Meidän tatuointimme on kuitenkin painettu materiaalilla, joka sisältää kaksi elektrodia, jotka syöttävät pienen määrän sähkövirtaa. Tämä pakottaa ihon alla olevat glukoosimolekyylit nousemaan pintaan, jolloin voimme mitata verensokerin. Se on turvallista, eikä sitä voi oikeastaan tuntea.”
Testaamaan näitä antureita tohtori Edward Chao, lääketieteen apulaisprofessori UCSD School of Medicinessä, Mercier ja muut ilmoittautuvat 50 18-75-vuotiasta aikuista, joilla on tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes tai muista syistä johtuva diabetes, ENGAGE-pilottikliiniseen tutkimukseen, jonka on määrä päättyä kesäkuussa 2019. Siinä antureita käyttävät potilaat saavat vähintään kaksi annosta pilokarpiinigeeliä hikoilun aikaansaamiseksi, joka sitten mitataan sekä uusilla puettavilla laitteilla että verensokerimittarilla. Mittaukset tehdään paaston aikana ja ajankohtina, jotka vaihtelevat 15 ja 200 minuutin välillä aterian jälkeen.
Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että anturin glukoosilukemat ovat samantasoisia kuin vakiintuneilla keinoilla kerätyt lukemat, mutta tutkijat kertoivat tutkivansa myös sitä, kokevatko osallistujat anturin käytön hyväksyttäväksi ja miten anturi voidaan lopulta päivittää siten, että se tarjoaa enemmän kuin vain yhden lukeman käyttöä kohden.
Noninvasiivinen verensokerin seuranta on jo pitkään ollut digitaalisen terveydenhuollon painopistealueena maailmassa. Juuri tänä vuonna San Franciscossa toimiva Sano sai Fitbitiltä 6 miljoonan dollarin sijoituksen mobiilisovellukseensa ja laastarimaiseen glukoosisensoriinsa. Myös piilolinsseihin on kiinnitetty huomiota, ja viimeksi uutisoitiin eteläkorealaisen tutkijaryhmän älykkäästä glukoosia tunnistavasta tutkimushankkeesta. Vuonna 2017 Stanfordin ja Kalifornian yliopiston Berkeleyn tutkijat kertoivat yksityiskohtaisesti ranteessa kannettavasta nauhasta, johon on upotettu joustavia antureita ja mikroprosessoreita, jotka voisivat mahdollisesti diagnosoida diabetesta tai muita sairauksia.