Ur-Nammu oli Urin kolmannen dynastian ensimmäinen hallitsija, valtakunnan, joka ulottui itään eteläisestä Mesopotamiasta osaan nykyistä Irania.
Tänä aikana perustuskuviot pantiin tiililaatikoihin, jotka sijoitettiin rakennushankkeiden, melkeinpä yksinomaan temppeleiden, alempiin kerrostasoihin. Muscarellan (Bronze and Iron, Ancient Near Eastern Artifacts in the Metropolitan Museum of Art, s. 309) mukaan canefore oli näiden tappien ”klassinen (normatiivinen) muoto”. Hahmo edustaa kuningasta ja näyttää hänet osallistumassa temppelikompleksin rakentamiseen, kirjaimellisesti kantaen tiiliä varten tarvittavaa savea päänsä päällä. Sijoittamalla hahmon tai useita hahmoja temppeliin kuningas säilyy ikuisesti läsnä olevana pystyttämässään temppelissä ja ikuisesti palvelemassa siinä olevaa jumaluutta.
Lisäksi Muscarella ilmoittaa (s. 311, op. cit.), että temppelin lattioiden ja seinien alapuolella olevina uhrilahjoina nämä perustusten hahmot ”edustavat yhtä niistä harvoista artefaktiluokista, jotka valmistettiin yksinomaan siksi, että ne olisivat valmistuksestaan lähtien olleet piilossa ihmissilmiltä ja -yrityksiltä.”
Ur-Nammusta tunnetaan useita identtisiä figuureja: kaksi Urukista kaivettua, yksi Nippurin Enlil-temppelistä, joka sijaitsee nykyään Bagdadissa (IM 59586), yksi British Museumissa (ANE 113896), yksi Metropolitan Museum of Artissa (47.49) ja yksi Glasgow’n Burrell-kokoelmassa (ks. s. 311 teoksessa Muscarella, op. cit.). Kolmen viimeksi mainitun, kuten tämänkin esimerkin, alkuperää ei tiedetä.