Nivelrikko on invalidisoiva ikääntymiseen liittyvä sairaus, jonka esiintyvyyden ennustetaan lisääntyvän tulevaisuudessa erityisesti kehittyneissä maissa.1 Sydän- ja verisuonitautien jälkeen nivelrikko on arviolta toiseksi yleisin työkyvyttömyyden aiheuttaja työikäisillä.2 Tällä hetkellä nivelrikon hoitoon ei ole saatavilla tautia muokkaavia aineita, ja vain harvoilla toimenpiteillä, lukuun ottamatta nivelen tekonivelleikkausta, on vaikutusta joko oireisiin tai taudin etenemiseen. Hoidon tärkein perusta on siis edelleen pelkkä kipulääkitys ja tulehduskipulääkkeet, joilla pyritään lievittämään nivelrikkonivelten kipua ja tulehdusta. Tulehduskipulääkkeisiin liittyy kuitenkin haittavaikutuksia, kuten ruoansulatuskanavan verenvuotoa ja munuaisten vajaatoimintaa, erityisesti iäkkäillä potilailla, mikä rajoittaa huomattavasti niiden käyttöä. Vaihtoehtoisia kipulääkkeitä tarvitaankin kipeästi, ja hyvin toteutetut tutkimukset uusista hoitomuodoista ovat erittäin tervetulleita.
Sengupta ym.3 kuvaavat vaiheen II tutkimusta aineella, joka on peräisin Boswellia serrata -yrtistä, jolla on pitkä historia ayurvedisissa lääkkeissä. Tämän aineen valmistajat, Laila Impex (Labbipet Vijayawada, Intia), ovat valmistaneet rikastettua tuotetta B. serrata -uutteesta ja saaneet lääkkeelle, joka tunnetaan nimellä 5-Loxin®, Yhdysvaltain patentin. 5-Loxin®:n vaikuttava aine on 3-O-asetyyli-11-keto-β-bosweliinihappo, joka on voimakas 5-lipoksygenaasin (5-LOX) estäjä. 5-LOX on keskeinen entsyymi, joka osallistuu leukotrieenien tuotantoon arakidonihaposta. Hyvin toteutetussa, Laila Impexin rahoittamassa ja yhden intialaisen sairaalan ortopedian poliklinikalla tehdyssä tutkimuksessa Sengupta ja kollegat pyrkivät selvittämään 5-Loxin®:n vaikutusta kipuun, fyysiseen toimintakykyyn ja nivelten jäykkyyteen 75 nivelrikkopotilaalla.
Potilaat jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään, jotka saivat päivittäin 100 mg tai 250 mg 5-Loxin®:aa tai lumelääkettä siten, että hoito jaettiin kahteen vuorokausiannokseen. Kolme ryhmää vastasivat hyvin toisiaan iän (vaihteluväli noin 40-60 vuotta), sukupuolen, BMI:n ja kivun vaikeusasteen suhteen. Tämän pienen tutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia: lääke osoittautui molemmilla annoksilla lumelääkettä tehokkaammaksi monissa tulosmittareissa, ja joillakin potilailla vaikutukset olivat havaittavissa jo seitsemäntenä päivänä. Päivään 90 mennessä molemmissa hoitoryhmissä havaittiin merkittäviä parannuksia kivun ja fyysisen toimintakyvyn pistemäärissä, joita mitattiin Western Ontarion ja McMasterin yliopistojen nivelrikkoindeksillä ja visuaalisella analogia-asteikolla, verrattuna lumelääkeryhmään; suurinta 5-Loxin®-annosta saaneilla potilailla havaittiin parhaita tuloksia, sillä he saivat parannuksia 31-66 prosenttia useissa tehoarvoissa lumelääkkeeseen verrattuna. Pelastuslääkkeiden käytön raportoitiin kuitenkin olevan ”16,7 % ja 72,2 % suurempi lumelääkeryhmässä kuin 100 mg ja 250 mg 5-Loxin® -valmistetta saaneissa ryhmissä”. Tämä kummallinen tulos kuvastaa todennäköisesti pientä otoskokoa, sillä kaiken kaikkiaan raportoidut tulokset antavat näyttöä annosriippuvaisesta vasteesta 5-Loxin®-hoitoon.
Tekijät kirjasivat lisäksi synoviaalinesteen matriksimetalloproteinaasi 3:n pitoisuuksien pienenemisen hoitoryhmissä lumelääkeryhmään verrattuna, mitä pidettiin todisteena siitä, että oireiden paraneminen johtui rustoa hajottavien entsyymien alenevasta säätelystä. Vaikka näin saattaa olla, lääkkeen vaikutusmekanismi on vielä vahvistamatta, ja vaikka nämä tulokset ovatkin viitteellisiä, ne eivät todista tautia muuttavaa vaikutusta.
Leudot ruoansulatuskanavan haittavaikutukset jakautuivat tasaisesti kaikkiin kolmeen ryhmään; itse asiassa kaikkien raportoitujen haittavaikutusten määrä oli suurempi plaseboryhmässä kuin hoitoryhmissä (30 verrattuna 18:aan ja 27:ään 100 mg:aa ja 250 mg:aa lääkettä saaneissa ryhmissä). Koska tässä tutkimuksessa havaittiin vain yleisimmät haittatapahtumat, 5-Loxin® -valmisteen vaikutukset mahalaukun limakalvoon ovat kuitenkin edelleen tärkeä avoin kysymys. Laajamittaiset tutkimukset, joissa tätä uutta ainetta verrataan parasetamoliin ja NSAID-lääkkeisiin tai syklo-oksigenaasi 2:n estäjiin, ovat nyt perusteltuja, jotta voidaan tutkia tarkemmin sekä sen tehoa että haittavaikutusprofiilia. Tulevissa tutkimuksissa olisi myös tutkittava 5-Loxin®-valmistetta laajemmassa ikäryhmässä ja potilailla, joilla on liitännäissairauksia. Maksatoksisuus on hyvin tunnettu rajoitus 5-LOX:n estäjälle zileutonille, joka sai Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston hyväksynnän astman hoitoon vuonna 1996. Maksan toiminnan seuranta zileutonia käyttävillä potilailla mahdollistaa kuitenkin vakavien maksan haittavaikutusten varhaisen havaitsemisen, ja peruuttamattomien vaurioiden riskin uskotaan olevan pieni.3
Licofeloni on 5-LOX:n ja syklo-oksigenaasin estäjä, jonka kehitys on edistyneemmässä vaiheessa kuin 5-Loxin®:n, sillä se on jo läpäissyt vaiheen III tutkimukset nivelrikkohoidossa.5 Tulokset ovat osoittaneet samankaltaista tehoa ja parantunutta siedettävyyttä naprokseeniin verrattuna. Licofelonilla näyttää olevan tautia muokkaavia vaikutuksia, sillä se vähensi magneettikuvauksella määritettyä rustotilavuutta.4 On kiinnostavaa, onko 5-Loxin® myös tautia muokkaava aine. Jos myöhemmissä laajemmissa tutkimuksissa ei havaita haittavaikutuksia – mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys – tämä uusi aine on tervetullut lisä nykyisiin nivelrikon hoitokeinoihin.