Tektoniset lautaset muodostuvat ja liikkuvat erilleen valtameren keskivaiheen selänteillä. Osa tästä laattojen erottumisprosessista voi tapahtua maankuoren venyttämisellä, jolloin syntyy monimutkainen laajenemishalkeamien kuvio. Abyssal-kukkuloiden, jotka ovat maapallon yleisimpiä topografisia piirteitä(1) , uskotaan olevan tämän vääntymisen tulosta(2,3). Tässä raportoimme tulokset itsekonsistentista numeerisesta litosfäärin muodostumisen ja venymisen mallista, johon sisältyy spontaani vikojen syntyminen. Tässä mallissa aksiaalinen laakso kehittyy sinne, missä vikojen aktiivisuus on keskittyneintä. ”Jäädytetty” vikojen synnyttämä pinnanmuodostus, joka syntyy aksiaalisesta laaksosta, on visuaalisesti ja tilastollisesti samankaltainen kuin havaitut, monilla hitaammin levittäytyvillä harjanteilla muodostuneet abyssiaaliset kukkulat. Näin ollen emme tarvitse magmatismin ajallista vaihtelua, kuten joissakin aiemmissa malleissa(4-6) on edellytetty, ohjaamaan vikojen etäisyyttä tai siirtymistä toisistaan. Mallimme tulokset viittaavat sen sijaan siihen, että abyssiaalisten kukkuloiden epäsäännöllisyys voi johtua itseorganisoituvasta kriittisestä jännitystilasta leviämiskeskuksissa.