Johdanto: – Perinteisesti läpäisevät vatsahaavat oikeuttavat rutiininomaisen laparotomian. Tätä käytäntöä voidaan kuitenkin mukauttaa vammamekanismin (puukotus tai ampuma-ase) ja kuvantamismenetelmien tarkkuuden mukaan, jos ne poistavat viskeraaliset vammat ja mahdollistavat siten tiiviin seurannan.
Potilaat ja menetelmät: Retrospektiivinen tutkimus 79 potilaasta (toukokuu 1995-toukokuu 2002), joilla oli läpäisevä vatsaontelohaava: (47 (59 %) pistohaavoja ja 32 (41 %) ampuma-asehaavoja). Kuvantamisen ja kirurgisten löydösten, hoidon ja postoperatiivisen kulun välistä korrelaatiota tutkittiin.
Tulokset: Kuusikymmentäkahdeksan potilasta leikattiin alusta alkaen, ja 11:lle tehtiin tiivis seuranta. Seurannassa olleista 11 potilaasta (9 pistohaavan ja 2 ampumahaavan jälkeen) kaksi jouduttiin leikkaamaan (1 kummassakin ryhmässä). Kuvantamislöydösten ja leikkauslöydösten välinen vastaavuus oli hyvä 34 potilaalla (72 %) puukoniskun jälkeen ja 21:llä (80 %) ampumahaavan jälkeen; viskeraalisten vammojen keskimääräinen määrä oli 1 ja 3. Kuusi potilasta (8 %) kuoli (kuolleisuus: 2 % ja 16 %), ja 12 potilaalla (15 %) oli leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita.
Päätelmät: Tunkeutuvat vatsaontelon pistohaavat voidaan hoitaa tiiviillä seurannalla, jos kuvantaminen sulkee pois viskeraaliset vammat. Ampumahaavat oikeuttavat edelleen rutiininomaiseen laparotomiaan sekä viskeraalisten vammojen moninaisuuden että huonon ennusteen vuoksi.