Vatsan ultraäänitutkimuksella voidaan diagnosoida eri sisäelinten, kuten munuaisten, maksan, sappirakon, haiman, pernan ja vatsa-aortan, poikkeavuuksia. Jos siihen lisätään Doppler-ultraäänitutkimus, voidaan arvioida myös verisuonten sisäistä verenkiertoa (esimerkiksi munuaisvaltimon ahtauman etsimiseksi). Sitä käytetään yleisesti kohdun ja sikiön tutkimiseen raskauden aikana; tätä kutsutaan obstetriseksi ultraäänitutkimukseksi.
Vatsaontelon ultraäänitutkimusta käytetään yleisesti vatsakivun tai akuutin vatsan (äkillinen ja/tai vaikea vatsakivun oireyhtymä, jossa kirurginen toimenpide voi olla välttämätön) yhteydessä, jolloin sillä voidaan diagnosoida umpilisäkkeen tulehdus tai kolekystiitti.
Vatsaontelon ultraäänitutkimusta voidaan käyttää myös, jos epäillään yhden tai useamman elimen suurentumista, kuten käytetään vatsa-aortan aneurysman seulonnassa, pernan suurentumisen tai virtsanpidätyskyvyn tutkimisessa.
Ultraääntä voidaan käyttää anatomisten lisätietojen saamiseksi potilailla, joilla on epänormaali munuaisten toiminta tai haiman entsyymit (haiman amylaasi ja haiman lipaasi).
Voidaan käyttää vatsa-aortassa vatsa-aortan aneurysman toteamiseen tai poissulkemiseen. Tätä tarkoitusta varten vatsa-aortan standardimittaus vatsa-aortan aneurysman varalta on aortan seinämän ulkoreunojen välissä.
Tarttuvan mononukleoosin yhteydessä splenomegalia on yleinen oire, ja terveydenhuollon tarjoajat voivat harkita vatsaontelon ultraäänitutkimuksen käyttämistä saadakseen käsityksen henkilön tilasta. Koska pernan koko kuitenkin vaihtelee suuresti, ultraäänitutkimus ei ole pätevä tekniikka pernan suurentumisen arvioimiseksi, eikä sitä tulisi käyttää tyypillisissä tilanteissa tai rutiiniluonteisten päätösten tekemiseen urheilukelpoisuudesta.
Kivien havaitseminenTiedustele
Ultraäänikuvantaminen on käyttökelpoinen kivien, esimerkiksi munuais- tai sappikivien, havaitsemisessa, koska ne synnyttävät selvästi näkyvän varjostuksen ultraäänitutkimuksen avulla kiven taakse.
Ultrasonografiaa voidaan käyttää ohjaamaan toimenpiteitä, kuten munuaiskivien hoitoa ekstrakorporaalisella iskuaaltoliitotripsialla, neulabiopsioita tai paracentesiota (vatsaontelon sisällä olevan vapaan nesteen tyhjennys neulalla).
MaksaMuokkaa
Potilailla, joiden maksan toimintakokeet ovat häiriintyneet, ultraäänitutkimus voi osoittaa maksan suurentuneen koon (hepatomegalia), lisääntyneen heijastuvuuden (joka voi viitata esimerkiksi kolestaasiin), sappirakon tai sappitiehyiden sairaudet tai maksassa olevan kasvaimen.
Maksakasvainten ultraäänitutkimus käsittää kaksi vaihetta: havaitsemisen ja kuvaamisen. Kasvaimen havaitseminen perustuu menetelmän suorituskykyyn, ja sen olisi sisällettävä morfometriset tiedot (kolmiakseliset mitat, tilavuus) ja topografiset tiedot (lukumäärä, sijainti täsmentäen maksasegmentin ja -lohkon/lohkojen). Näiden tietojen määrittely on tärkeää maksakasvainten porrastuksen ja ennusteen kannalta. Kasvaimen luonnehdinta on monimutkainen prosessi, joka perustuu useisiin kriteereihin, jotka johtavat kasvaimen luonteen määrittelyyn. Usein muut diagnostiset menettelyt, erityisesti interventiotoimenpiteet, eivät ole enää tarpeen. Kasvaimen luonnehdinta ultraäänimenetelmällä perustuu seuraaviin tekijöihin: konsistenssi (kiinteä, nestemäinen, sekoitettu), echogeenisuus, rakenteen ulkonäkö (homogeeninen tai heterogeeninen), rajautuminen viereisestä maksan parenkyymistä (kapselimainen, epätarkka), elastisuus, takimmainen akustinen tehostumisvaikutus, suhde naapurielimiin tai -rakenteisiin (siirtymä, invasiivisuus), verisuonisto (läsnäolo ja ominaisuudet doppler-ultraäänitutkimuksessa ja kontrastia vahvistavassa ultraäänitutkimuksessa (CEUS).
Munuaisten ultraäänitutkimusEdit
Munuaisten ultraäänitutkimus on välttämätöntä munuaisiin liittyvien sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Munuaiset ovat helposti tutkittavissa, ja useimmat patologiset muutokset munuaisissa ovat erotettavissa ultraäänellä.