Vegaaninen carbonara Venetsiassa!

Jos pidät siitä, jaa se!

UPDATE elokuu 2020: Tämä postaus vegaanisesta Venetsiasta on nyt melko vanhentunut. Paljon lisää hyviä vegaanivaihtoehtoja on ilmestynyt sen jälkeen, kun kirjoitin sen vuonna 2015. Teen kunnon päivityksen myöhemmin, kunhan on selvää, pystyvätkö kaikki ravintolat avautumaan uudelleen pandemian jälkeen.

Pikaisesti kuitenkin, tässä muutamia ravintoloita Venetsiassa, joita suosittelen:

• La Tecia Vegana
• La Zucca
• Rossopomodoro
• Vgoloso
• Osteria Alba Nova dalla Maria
• Orient Experience

Katsokaa myös muut, uudemmat postaukseni Italiasta:

• The Ultimate Vegan Italy Guide
• Your Vegan Dining Guide to Central Rome
• Your Vegan Dining Guide to Central Rome
• Why Puglia is the Most Vegan-Friendly Region in Italy
• Traditional Vegan Dishes in Tuscan Cuisine
• Vegaaninen ravintolaopas Napoliin, Italia
• Missä maistella luomuvegaanista viiniä Toscanassa
• 10 vegaanista katuruokavälipalaa Italiassa
• Fast Food Goes Vegan in Italy
• 10 vegaanista italialaista ruokaa, joista et ole koskaan kuullutkaan
• Vegaanisia jouluherkkuja Barissa, Italia
• Vegaaninen ruokaparatiisi Siracusassa, Sisiliassa
• Gelato! Milk Not Required

Viime postauksessani kerroin, kuinka Nick ja minä söimme sen uskomattoman vegaanisen aterian vuosisatoja vanhan venetsialaisen rakennuksen raunioilla, jotka ovat jäljellä ajalta, jolloin Venetsia hallitsi Kreetaa. No, tänä viikonloppuna menimme oikeaan Venetsiaan ja söimme vielä herkullisempaa vegaaniruokaa!

Nick ja minä olimme kumpikin käyneet siellä kerran aiemmin, mutta siitä on noin 15 vuotta, emmekä olleet koskaan kokeneet kaupunkia yhdessä. Se on todella maaginen paikka, joka ei melkein tunnu todelliselta.

Sen disneymaisesta tunnelmasta on tosiaan puhuttu paljon, ja EPCOT Centerin entisenä työntekijänä myönnän, että Pyhän Markuksen aukio on luultavasti ainoa puistossa esillä oleva paikka, joka oikeassa elämässä todella muistuttaa Disney-kopiotaan.

Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että tämä ON oikeaa elämää – tämä kaupunki, joka on uhmannut vastoinkäymisiä ja pitänyt pintansa täällä suolla satojen vuosien ajan – ja että tosielämä voi oikeasti olla TÄNÄÄN kipeän kaunista.

Asuimme kaupunkiin kahden maissa iltapäivällä ja olimme ehdottomasti valmiita syömään, joten jätettyämme laukkumme majapaikkaamme me periaatteessa vain istahdimme yhteen ensimmäisistä ravintoloista, jonka eteen tulimme, joka oli paikka nimeltä Hostaria Galileo.

Oli aurinkoinen iltapäivä, ja heillä oli paljon ulkopöytiä rauhallisella piazzalla, jossa voisimme paistatella auringossa, mikä oli tärkein syy, miksi valitsimme sen. Täytyy sanoa, että emme tainneet valita niin hyvin. Tilasimme molemmat pizzaa, joka ei ollut kauheaa, mutta ei todellakaan kuulunut parhaiden pizzojen joukkoon, joita olemme Italiassa syöneet.

Valitsin pizza verdurea (ilman juustoa, tietenkin), joka oli päällystetty kesäkurpitsalla, munakoisolla sekä punaisilla ja keltaisilla paprikoilla.

Näytti ihan hyvältä, mutta kuori oli niin kova, että sitä oli itse asiassa aika vaikea viipaloida (jos et ole koskaan ennen syönyt pizzaa Italiassa, sitä ei koskaan tule valmiiksi viipaloituna).

Mahdollisesti se johtui siitä, että minulle annettiin vain voiveitsi, tai ehkä se johtui siitä, että, kuten Nick tykkää muistuttaa, en osaa pitää ruokailuvälineitä kunnolla (syön haarukka oikeassa kädessä ja veitsi vasemmassa kädessä), mutta jostain syystä tätä pizzaa oli melkein mahdoton syödä.

Lopulta luovutin ja revin sen palasiksi ja söin sen käsin. Olen hyvin tietoinen siitä, että tämä EI ole sosiaalisesti hyväksyttävää Italiassa, mutta mikäs siinä. Olimme muutenkin enimmäkseen turistien ympäröimänä. Siksi onkin riskialtista valita ravintola sattumanvaraisesti ja ottaa riski, kuten me teimme.

Paikassa, jossa on niin paljon turisteja ympärillä, on väistämättä paljon ravintoloita, jotka karsivat laadusta. Niillä ei vain ole kovin suurta kannustinta pitää asiakkaat tyytyväisinä, kun he tietävät, että seuraavana päivänä saapuu uusi laivalasti.

Niinpä ennen kuin lähdin syömään, tein hieman tutkimusta joistakin ravintoloista, jotka olivat kiinnittäneet huomioni kävellessäni kaupungilla iltapäivällä. Päädyin La Felucaan, joka sijaitsi aivan Hostaria Galileon vieressä, mutta oli saanut enimmäkseen positiivisia arvosteluja.

Tämä osoittautui paljon paremmaksi valinnaksi. Ruokalistan kohta, joka oli alun perin houkutellut minua, oli ”pasta e fagioli alla veneta”.

Olin perehtynyt tyypilliseen ”pasta e fagioli”-ruokaan, joka on luonnollisesti vegaaninen keitto, joka on valmistettu pastasta ja pavuista, mutta halusin nähdä, millainen oli paikallinen venetolainen versio. No, kävi ilmi, että paikallinen versio sisältää sian posken lihaa. Hmm, ei kiitos.

Tarjoilijamme oli kuitenkin hyvin huomaavainen, ja kun selitin olevani vegaani (ja mitä se tarkoitti), hän tarjoutui tekemään minulle pasta-annoksen tomaattikastikkeella, sienillä, vihanneksilla tai millä tahansa muulla haluamallani tavalla.

Tuohon mennessä olin kuitenkin huomannut ruokalistalla olevan toisenkin ruokalajin nimeltä ”gran buffet di verdure”, joka kuulosti liian hyvältä jättää väliin. Ja todellakin, sain valtavan lautasen, jossa oli sekoitus grillattuja ja höyrytettyjä vihanneksia, kuten pinaattia, porkkanaa, vihreitä papuja, paprikaa, parsakaalia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa.

Ymmärrän, että lautanen pelkkiä vihanneksia ei olisi kaikkien mieleen, mutta olin varsin tyytyväinen, että tarjolla oli näin terveellinen vaihtoehto.

Yksi varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Olin iloisesti ahminut ateriamme kanssa tarjoiltuja täysjyväleipäviipaleita, kun pääsin leipäkorin pohjalle ja näin kaksi pientä sämpylää.

Vasta kun olin jo repäissyt yhden kappaleiksi, tajusin, etteivät ne olleet pelkkiä sämpylöitä, vaan ne oli itse asiassa täytetty jollakin, ja se jokin osoittautui jonkinlaiseksi mausteiseksi makkaraksi. Sanokaa MITÄ?! Olin aika järkyttynyt, sillä en ole koskaan aiemmin törmännyt vastaavaan Italiassa.

Minusta tuntuu, että tämä järkyttäisi monia ihmisiä – ei vain vegaaneja ja kasvissyöjiä, vaan myös kaikkia, jotka eivät pidä tai siedä mausteista ruokaa. Puhumattakaan muslimeista, olettaen, että makkara oli tehty sianlihasta.

Se taisi siis tavallaan päättää aterian huonoon sävyyn, mutta sämpylöitä lukuunottamatta suosittelen La Felucaa laadukkaana ja vegaaniystävällisenä ravintolana kaupungissa, jossa nuo molemmat ominaisuudet tuntuvat puuttuvan verrattuna muualle Italiaan.

Yövyimme pienessä yksiössä San Marcon kaupunginosassa, mikä tarkoitti sitä, että meillä oli käytössämme liesi. Onko arvauksia, mitä söin aamiaiseksi molempina aamuina Venetsiassa? Jos arvasit kaurapuuroa, olisit oikeassa!

Ja selvyyden vuoksi sanottakoon, että vaikka mansikkabanaanikaurapuuro on Oatmeal Artistin resepti, venetsialaistyylinen mansikkakaurapuuro ei oikeastaan ole mikään juttu. Minä vain keksin sen. Älkää siis lähtekö etsimään sitä Venetsian kahviloista, sillä pelkäänpä, ettette löydä sitä. Mutta VOIT tehdä sen itsellesi noudattamalla alla olevaa reseptiä:

Ainesosat:

½ kupillista pikakauraa

1 rkl jauhettua pellavansiementä

¼ tl kanelia

ripauksen suolaa

1 kupillinen soijamaitoa

1 kourallinen mantelihiutaleita

3 rkl mansikkakompottia (hedelmäsäilykettä, voidaan korvata hillolla)

5-6 tuoretta mansikkaa

Ohjeita:

1. Kiehauta maito.
2. Lisää kaura, pellavansiemenet, kaneli ja suola ja vähennä lämpöä pienelle.
3. Kun kaura on imenyt osan maidosta, lisää vaniljauute ja 1 rkl mansikkakompottia.
4. Kun kaura on paisunut mieleiseksesi, kaada se kulhoon ja lisää päälle mansikoita, manteleita ja loput mansikkakompotista.

Jos oikeasti matkustat Venetsiaan (tai jonnekin muualle) valmistamaan tätä, suosittelen seuraavaa. Laita ennen lähtöä kaura, pellavansiemenet, kaneli ja suola yhdessä Ziploc-pussiin. Heitä pieni pullo vaniljauutetta (enintään 100 ml) muiden kermojen ja nesteiden joukkoon, ja osta muut ainekset paikan päällä paikallisesta supermarketista.

Tehdäänpä nyt vaikka nopea kierros italialaisessa supermarketissa; uskon, että tulet yllättymään kaikesta vegaanisista elintarvikkeista, joita on saatavilla. Minun ei tietenkään tarvitse kertoa sinulle pastasta, leivästä, riisistä, pavuista, kikherneistä, linsseistä, tuoreista hedelmistä ja vihanneksista jne. Mutta tiesitkö, että voit ostaa myös vegaanisia suklaakeksejä?? Jep, voit.

Kannattaa pitää silmällä Misura-merkkiä, joka valmistaa erilaisia makeisia ilman erilaisia ei-toivottuja ainesosia, esimerkiksi keksejä, joissa ei ole gluteenia, keksejä, joissa ei ole lisättyä sokeria, tai – ja tässä on varsinainen juju – keksejä, joissa ei ole kananmunaa tai maitoa (senza latte e uova).

Ja sitten on vielä kasvipohjaiset maitotuotteet, jogurtit, vaniljakastikkeet, jne. Asuntomme lähellä olevassa supermarketissa oli valtava valikoima maitoja, mm. soija-, riisi- ja mantelimaitoja, ja heillä oli jopa eri makuja, kuten vanilja, suklaa ja banaani! Nämä kaikki olivat aseptisissa pakkauksissa, joten ne olivat pikemminkin kestohyllyllä kuin kylmäosastolla.

Eikä kannata jättää huomiotta deliosastoa; siellä ei ole vain lihaa ja juustoja! Jos etsit piknik-ruokaa tai vain helppoa ateriaa mukaan otettavaksi, tarjolla on runsaasti vegaanisia vaihtoehtoja (polenta, farrosalaatti, grillattuja paprikoita, munakoisoja jne.).

Täältä hain myös composta fragolaa (mansikkakompottia tai -säilykettä), jota käytin kaurahiutaleissani.

Se on samanlaista kuin mansikkahillo, mutta ilman lisättyä sokeria. Kuten huomaat, voit siis löytää melkein mitä tahansa; hankalinta lienee itse supermarketin löytäminen! Ne ovat yleensä piilossa pienillä sivukujilla, mutta kun löydät pienen sisäänkäynnin, se johtaa Aladdinin luolaan, jossa on loputtomasti ruokavaihtoehtoja.

Ensimmäisenä aamunamme Venetsiassa teimme nopean venematkailun läheisille Torcellon ja Buranon saarille. Torcellon tärkein vetonaula on sen kiehtova 7. vuosisadan bysanttilainen katedraali, kun taas Burano on enemmänkin vaeltelun ja ilmapiirin nauttimisen kohde. Juuri tällaisella vaelluksella sen kirkkaanväristen talojen kaduilla törmäsin tähän pieneen nimettömään leipomoon.

OK, tiskin takana seisovan ystävällisen, vanhemman herrasmiehen mukaan nimi on Panificio Garbo Giorgio. Sitä ei kuitenkaan saa tietää, ellei kysy, koska kylttiä ei ole missään näkyvissä. Tämä kaveri ei selvästikään koe tarpeelliseksi kaupitella tuotteitaan ohikulkeville turisteille.

Saan vaikutelman, että hän on ollut tässä työssä jo pidempään ja on jo tehnyt itselleen mainetta paikallisten keskuudessa. Kun kysyin, oliko hänellä mitään maidotonta tai munatonta, hän yllätyksekseni vastasi epäröimättä kyllä ja osoitti kolmea eri vaihtoehtoa:

Nämä hillotäytteiset leivonnaiset.

Nämä pistaasipähkinä-kookoskeksit.

Ja valitsemani leivonnaiset, nämä rusinoiden täplittämät donitsinreiät.

Tämä vegaanisten makeisten runsas tarjonta nimettömässä leipomossa sai minut miettimään, olisivatko tällaiset herkut oikeasti yleinen löytö Italiassa, jonka olin jotenkin jättänyt huomiotta, mutta valitettavasti yritin kysellä parissa muussa leipomossa Venetsian lähistöllä enkä ollut kovin onnekas.

Joissakin gelaterioissa ei tosiaan ollut yhtään makua ilman maitoa, mikä on erittäin epätavallista Italiassa. Ainoa asia, jonka löysin, oli croccante, joka on pohjimmiltaan pähkinäpuuroa, joka on valmistettu erilaisista pähkinöistä ja jota löytyy useimmista pasticcerieista (makeiskaupoista) ympäri kaupunkia.

Näissä voi kuitenkin olla hunajaa tai sitten ei, eikä mies tiskin takana Pasticceria Bar Targassa, jossa alla oleva kuva on otettu, osannut kertoa minulle tavalla tai toisella omasta croccante-annoksestaan.

Marsipaani on toinen vegaanivaihtoehto, ja panforte (eräänlainen hedelmäkakku) valmistetaan yleensä ilman kananmunia tai maitoa, mutta sisältää usein hunajaa.

Lounasaikaan olimme palanneet takaisin varsinaiseen Venetsiaan ja toivoimme pääsevämme syömään La Zuccaan, ravintolaan, joka saa loistavia arvosteluja netissä ja joka on tunnettu kasvisvaihtoehdoistaan ja kurpitsan luovasta käytöstä.

Epäonneksemme se oli täyteen buukattu sekä lounaaksi että illalliseksi, joten en voi antaa henkilökohtaista raporttia. Jos haluat tarkistaa sen itse, muista varata pöytä etukäteen ja jätä kommentti alle kertoaksesi, millaista siellä oli!

Kaikki ei kuitenkaan ollut menetetty, sillä palasimme läheiseen paikkaan, joka oli kiinnittänyt huomioni kävelyllä La Zuccaan, ja täällä söimme matkan parhaaksi ateriaksi osoittautuneen aterian.

Vecio Fritolin on pieni, mutta tyylikäs ravintola Santa Crocen kaupunginosan sivukujilla. Vaikka se ei olekaan kasvisravintola, heillä tuntuu olevan taipumus muokata vanhoja suosikkeja epätyypillisillä ainesosilla, mikä on johtanut mitä erikoisimpaan tarjontaan, joka on… odota… vegaaninen linguine carbonara!

Vaikka alkuperäinen carbonara-resepti valmistetaan kananmunista ja pancettasta (pekonia muistuttava sianlihatuote), Vecio Fritolinin versiossa käytetään kermaista kastiketta, joka on valmistettu soseutetuista keltaisista paprikoista ja pancettan kokoisista perunanpalasista paistetuista perunanpalasista.

Se on siis täysin vegaaninen! Niin, ja linguiini on tehty kamutista tavallisen puhdistetun valkoisen jauhon sijaan. Tämä ruokalaji oli kerrassaan herkullinen, enkä vieläkään voi uskoa, että sitä tarjoiltiin valtavirran ravintolassa, eli sellaisessa, joka ei muuten näyttänyt palvelevan kasvissyöjiä tai terveystietoista väkeä.

Käsitän tätä positiivisena merkkinä siitä, että italialaiset ovat yhä halukkaampia mukauttamaan perinteisiä reseptejään nykyaikaisiin makuihin ja tarpeisiin.

Ja oikeudenmukaisuuden nimissä on sanottava, että KAIKKI ravintolat, joissa kävimme Venetsian ravintoloissa, osoittivat suurta halukkuutta mukauttaa ruokiaan minuun ja mukauttamaan ruokalajejansa mahdollisimman paljon. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen uudestaan: Sinua ei ole rajoitettu siihen, mitä ruokalistalla on! Kaukana siitä, että se olisi rajoitus, vegaaniksi ryhtyminen on antanut minulle rohkeutta pyytää sitä, mitä todella haluan, ja yhdeksän kertaa kymmenestä saan sen.

Vecio Fritolinissa tarjoilija tarjoutui tekemään minulle lautasellisen paistettuja vihanneksia tai annoksen heidän kotitekoisia perunagnocchejaan tomaattikastikkeella. Päätin pitäytyä kasviskarbonarassa, joka oli alun perin houkutellut minut paikalle, ja olin iloinen siitä, mutta täytyy sanoa, että Nick sai gnocchit, ja nekin näyttivät a-MAZ-ing!

Oh, ja samalla kun odotimme ruokiamme, tarjoilija toi ulos mitä ihaninta välipalaa – kurkumalla maustettuja hasselpähkinöitä! En ollut koskaan ennen nähnyt tai kuullut sellaisesta, mutta ne olivat herkullisia.

Ja jos tavallisesta supermarketista ei onnistu löytämään kaikkea tarvitsemaansa, vain pari ovea Vecio Fritolinin vieressä on luomutuotekauppa nimeltä Rialto Biocenter.

Heillä on hyvä valikoima luomuhedelmiä ja -vihanneksia sekä vegaanisia suklaapatukoita, energiapatukoita ja muita herkkuja. Vivaldin hasselpähkinäinen tumma suklaa (nocciola fondente) on kuolemisen arvoista! Se maistuu aivan samalta kuin Nutella muistaakseni, mutta ilman kaikkea öljyä.

Lounaaksi pysyteltiin jälleen kerran Campo Sant’Angelo -alueen läheisyydessä, ja tällä kertaa päädyttiin valitsemaan juuri Ristorante L’Opera. Olin nähnyt ruokalistalla ulkona, että he tarjosivat minestronea vihannesten ja pastan kera sekä spagettiruokaa tomaatin ja basilikan kera, joten ajattelin tilata yhden niistä.

Kun kuitenkin kerroin tarjoilijattarelle olevani vegaani, hän tiesi tarkalleen, mitä se tarkoitti, ja sanoi: ”Voi, sinun täytyy syödä spagettia tomaattikastikkeen kera koko ajan. Haluaisitko sen sijaan pastaa vihannesten kanssa?”

Tosiasiassa en ollut vielä tällä reissulla maistanut ubiikkista spaghetti con pomodoro e basilico -spagettia, mutta halusin innokkaasti nähdä, mitä keittiömestari osasi kokata, joten hyväksyin innokkaasti hänen tarjouksensa. Olin varsin tyytyväinen siihen, mitä sain:

Linguinea, jossa on täyteläisiä kesäkurpitsan, porkkanoiden, paprikoiden ja kirsikkatomaattien paloja oliiviöljyssä ja tuoreissa yrteissä pyöräytettynä. Jälleen yksi herkullinen vegaaninen ateria Venetsiassa!

Kuten jo tiedätte, seuraava päivä alkoi venetsialaistyylisellä mansikkakaurapuurolla ensimmäiseksi aamiaiseksi, jota seurasi pian polenta paistetuilla kasviksilla ja perunoilla toiseksi aamiaiseksi:

En oikeastaan suunnitellut syöväni kahta aamiaista tuona päivänä, mutta olin lukenut tästä Acqua & Mais -nimisestä paikasta, joka valmistaa perinteistä venetsialaista katuruokaa, joten kun aamukävellyksellämme törmäsimme siihen, päätin, että se oli kohtalo.

Nimi ”Acqua & Mais” tarkoittaa ”vettä ja maissia”, mikä on juuri sitä, mistä polenta täällä tehdään. Joissakin paikoissa siihen lisätään voita, mutta täältä sitä ei löydy.

Mikä tarkoittaa, että tötterö höyryävän kuumaa ”polenta e verdurea” (polentaa paistetuilla vihanneksilla höystettynä) on herkullinen vegaaninen välipala. Voit myös napata mukaan valkoisia papuja tomaattikastikkeessa tai paahdettuja perunoita rosmariinin kera.

Meillä oli aikaa enää yhdelle aterialle, ennen kuin hyppäsimme laivaan takaisin lentokentälle, ja parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen syödä paikoissa, jotka olivat joko suljettuina tai täyteen buukattuina, päädyimme ravintolaan nimeltä Antico Pizzo Risorto.

Vasta kun olimme jo istuutuneet ja tutustuneet ruokalistaan, huomasimme, että heidän pizzauuninsa ei toiminut.

Tämä tarkoitti sitä, että sekä bruschetta että kasvispizza, joita olin silmäillyt, olivat nyt poissa laskuista, ja päädyin lautaselle kasvislisäkkeitä. Olin aluksi harmissani, koska en ollut kuvitellut syöväni tällaista viimeiseksi ateriakseni Italiassa, mutta heti kun ruoka oli tarjoiltu, lakkasin valittamasta. Se oli herkullista.

Tässä oli neljä erilaista ruokalajia: paahdettuja perunoita, jonkinlaista keitettyä vihannesta (sikuri?), parsakaalia sekoitettuna toiseen, hieman kitkerämpään vihreään, ja eräänlainen baba-ghanoush-tyylinen munakoisoannos paprikapalojen kera.

Venetsian ruokakierroksemme päättyi siis loppujen lopuksi positiiviseen sävyyn ja oli ensimmäisen päivän tiiliskivipizzaa lukuunottamatta pyöreä menestys. Myönnän, että venetsialainen keittiö ei tunnu sisältävän kovinkaan montaa luonnostaan vegaanista ruokalajia verrattuna muihin Italian paikallisiin keittiöihin, mutta paikallisten ystävällisen ja huomaavaisen asenteen ansiosta tämä ei ole lainkaan ongelma.

Olipa kyseessä sitten pizza, pasta, risotto tai pelkkä lisukkeiden sekoitus, saat varmasti herkullisen aterian koottua itsellesi melkein missä tahansa, kunhan pystyt välttelemään turistiloukkuja.