Asetonipitoisuudet mitattiin kaasukromatografisella massaspektrometrialla (GC-MS) 89:stä ei-ammattimaisesti altistuneesta koehenkilöstä ja kolmesta asetonille tai isopropanolille altistuneesta työntekijäinryhmästä ympäristöstä ja alveolista ilmaan, vereen ja virtsaan. Asetonia havaittiin kaikissa altistumattomien henkilöiden näytteissä, ja keskiarvot olivat 840 mikrogrammaa/l veressä (Cb), 842 mikrogrammaa/l virtsassa (Cu), 715 mg/l alveolaarisessa ilmassa (Ca) ja 154 ng/l ympäristöilmassa (Ci). Yhdeksänkymmenen viidenkymmenen prosenttipiste oli 2069 mikrogrammaa/l Cb:ssä, 2206 mikrogrammaa/l Cu:ssa ja 1675 ng/l Ca:ssa. Asetonin veren ja ilman välinen jakaantumiskerroin oli 597. Korrelaatioita havaittiin Cb:ssä, Cu:ssa ja Ca:ssa. Työvuoron päätyttyä otetuissa näytteissä, jotka otettiin asetonille ammatillisesti altistuneilta henkilöiltä, havaittiin korrelaatio veren, virtsan, keuhkorakkuloiden ja ympäristön ilman pitoisuuksissa. Asetonin veren ja ilman välinen jakaantumiskerroin oli 146. Työntekijöiden veren asetonipitoisuudet olivat keskimäärin 56 kertaa korkeammat kuin ympäristön altistumistaso, ja alveolaarisen ilman asetonipitoisuus oli 27 prosenttia suurempi kuin hengitysilman pitoisuus. Asetonin puoliintumisaika veressä oli 5,8 tuntia työvuoron päättymisen ja sitä seuraavan aamun välisenä 16 tunnin aikana. Työvuoron jälkeisenä aamuna, jolloin keskimääräinen asetonialtistus oli 336 mikrogrammaa/l, veren asetonipitoisuus oli 3,5 mg/l ja virtsan 13 mg/l, jotka olivat edelleen korkeammat kuin ”normaaleilla” henkilöillä. Voidaan päätellä, että asetonin endogeeninen tuotanto ja ympäristön altistuminen asetonille tai isopropanolille eivät vaikuta altistuneiden työntekijöiden biologisen seurannan luotettavuuteen edes 16 tunnin kuluttua vähäisestä altistumisesta.