Just Philippotin hurja lyhytelokuva Acide (Acid) vie katsojansa hurjaan kilpajuoksuun maailmanloppua vastaan ja seuraa kahta nuorta vanhempaa, jotka yrittävät epätoivoisesti suojella poikaansa lähestyvältä myrskyltä. Kuten otsikosta voi päätellä, kyseessä ei kuitenkaan ole tavallinen myrsky, vaan happoa sataa ja se lähestyy joka sekunti. Käsikirjoittaja/ohjaaja Philippot hallitsee 18 vaikuttavan minuutin aikana mestarillisesti jokaisen hengenvedon ja järkyttyneen henkäyksen, jonka yleisö kokee koko elokuvan kiihkeän keston ajan. Jos pyörittelet silmiäsi ajatellessasi jälleen yhtä ”maailmanlopputarinaa”, älä tee niin! Tulet toivomaan, ettei tämän olisi tarvinnut päättyä.”
”Muistan RoboCopissa kemikaalisäiliön sulattaman konnan.”
Hapon inspiraatio tuli monelta suunnalta, ja Philippot mainitsi tarinansa motivaatioksi lapsuuden painajaiset, isäksi tulemisen virstanpylvään ja tulevaisuuden epävarmuuden (joka on luultavasti vieläkin ajankohtaisempi nykyään kuin elokuvaa kehitettäessä).
Elokuvalliset vaikutteet ovat myös vahvasti läsnä, sillä ohjaaja viittaa Kilmoviin, Verhoeveniin ja Cronenbergiin, kun keskustelemme hänen lyhytelokuvastaan. ”Muistan RoboCopissa kemikaalisäiliön sulattaman konnan ja The Fly -elokuvan hapon oksennuskohtauksen”, hän paljastaa. Vaikka nämä viittaukset tuntuvat suoralta vaikutukselta lyhytelokuvan lihaa sulattavaan happosade-elementtiin, ohjaaja mainitsee myös Kilmovin Come and See -elokuvan merkittäväksi vaikutteeksi, jonka aiheuttama ”visuaalinen shokki” muokkasi hänen elokuvaansa.
Pyrkiessään luomaan katastrofigenreen kuuluvan kerronnan, joka upottaa ja asettaa katsojan aggressiivisesti vastakkain apokalyptisen tapahtuman kanssa tavanomaisen lähestymistavan sijaan, jossa kokemuksen väkivaltaisuuteen puututaan yleensä vähemmän jyrkästi, Philippot halusi lyhytelokuvallaan ajaa katsojansa fyysisille rajoilleen. ”Yritin välttää viettelevää väkivaltaa ja miellyttävää kauhua”, hän selittää. Lisäten, että hän halusi yllättää yleisön ja kohdata katsojat todellisen painajaisen kanssa.”
Tuotannollisesta näkökulmasta ja varsinkin genren elokuvaksi Acid ei yllättäen sisällä tavanomaisia katastrofitrooppeja. Elokuva tuottaa siitä huolimatta paljon syvällisemmän psykologisen vaikutuksen. Käsikirjoitus on äärimmäisen tiukka, Philippot paljastaa dialogin ja kuvien kautta vain sen, minkä haluaa vangitakseen katsojan.
”Halusin työntää ”kauhufantasiaa” huippuunsa.”
Aloituskuvaus ja ylipäätään kylmäkuvaus ovat äärimmäisen tehokas ekspositio, joka paljastaa, mitä on tapahtumassa, mutta joka myös pohjustaa elokuvan sävyä. Harvassa ovat genre-elokuvat, jotka onnistuvat minimalistisessa ulkoasussa ja samalla laukaisevat näin voimakkaan reaktion katsojassa, sekä emotionaalisesti että fyysisesti. ”Halusin viedä ”kauhufantasian” huippuunsa”, Philippot väittää kuvaillessaan happopilvikokemustaan.
Filmin yleisen ilmapiirin huomioon ottaen 4:3-suhde (jota Philippot runollisesti kuvailee ”ahdistavaksi formaatiksi”) vangitsee katsojan välittömästi. Sen klaustrofobinen vaikutus tehostaa kerrontaa ja auttaa katsojaa välittömästi käsittämään hahmojen paniikin ja epätoivon – mikä puolestaan laukaisee fyysisen reaktion, joka saa meidät levottomiksi istuimissamme. Tämän tunnekerroksen lisääminen, jossa vanhemmat suojelevat lastaan hinnalla millä hyvänsä, todella syventää katsojien sitoutumista elokuvaan ja saa meidät tuntemaan melkein kuin olisimme itse paikalla taistelemassa selviytymisestä heidän rinnallaan.
Kilpailu aikaa vastaan/kuolemaa vastaan -narratiivi on vakiintunut elokuvamaailmassa, mutta Philippot rikkoo perinteitä ja tekee yllättävän valinnan leikkauksessa. Juoksukilpailu vaatii yleensä nopeaa vauhtia, mutta tässä se on pikemminkin venytetty. 18 minuutin juoksuaika asettaa elokuvan pitkäksi, mutta olin silti yllättynyt siitä, miten Philippot muotoili tarinansa ja miten hyvin se palvelee kerrontaa.
Elokuva ei missään vaiheessa laahaa ja tule liian raskaaksi. Tempo antaa kohtauksille realistisemman tuntuman niiden kehittyessä, mikä mahdollistaa vahvemman emotionaalisen ulottuvuuden. Philippot ajoittaa tarinansa ylä- ja alamäet täydellisesti ja antaa yleisönsä arvostaa ja kokea ne, ennen kuin hän vetää henkeä, kun tilanne jälleen kerran kärjistyy.
Hapolla oli melkoinen festivaalikiertue. Clermont-Ferrandissa ensi-iltansa saanut elokuva sai Yhdysvaltain ensi-iltansa Palm Springs ShortFest -festivaalilla vuonna 2018, minkä jälkeen se valittiin vuoden 2019 Sundance-tapahtumaan. Se oli myös ehdolla César-palkinnon saajaksi Ranskassa. Philippot’n pitkän elokuvan debyytti The Swarm oli määrä saada ensi-iltansa Cannesissa 2020, jossa se valittiin kriitikkoviikolle.