Tiedetään, että glomerulussuodatusnopeuden (GFR) suuri (yli 50 %) aleneminen voi johtaa hyperosmoottisen virtsan muodostumiseen ilman ADH:ta, jos se on riippuvainen kriittisellä tavalla heikentyneestä nestemäisen liuoksen johtamisesta Henlen silmukoihin. Tässä tutkimuksessa yritimme selvittää, voisiko paljon pienempi GFR:n lasku johtaa myös hyperosmoottiseen virtsaan, kun ADH:ta ei ole. Seuraavat keskiarvot (kontrolli vs. 3 h osittainen aortan supistuminen) saatiin 21:llä tietoisella diabetes insipidus -rotalla: GRF, 909 +/- 35 (SE) vs. 835 +/- 49 mikrolitraa . min-1 . 100 g ruumiinpainoa-1 (8 %:n lasku; P alle 0,02); virtsan osmolaliteetti (Uosmol), 125 ”/- 6 vs. 309 +/- 14 mosmol/kg H2O (P alle 0,001; huippu Uosmol 350 +/- 22). Yksittäisten vasteiden analyysi osoitti, että Uosmol kasvoi yhtä paljon silloin, kun GFR ei laskenut mitattavasti, kuin silloin, kun laskua tapahtui. GFR:llä tai suodatusfraktiolla ei ollut mitään systemaattista yhteyttä Uosmoliin tai toisiinsa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ADH:n puuttuessa Uosmol voi lisääntyä ilman, että GFR muuttuu vain vähän tai ei lainkaan. Muutokset suodatusfraktiossa – potentiaalinen välittäjä vähentyneelle toimitukselle silmukoihin – eivät voineet selittää lisääntynyttä Uosmolia edes niissä tapauksissa, joissa GFR pysyi muuttumattomana.