Jos olet ollut tarpeeksi kauan huippusuorituskykyisten hevosten parissa, olet todennäköisesti kuullut seesamoidiitista, joka voi aiheuttaa huonokuntoisuutta ja tyrmätä kovimmatkin urheilijat.
Kummankin sorkkalihasnivelen takaosassa on kaksi kolmionmuotoista rakennetta, joita kutsutaan nimellä proksimaaliset seesamoidit. Tarkkaan ottaen kussakin eturaajassa on kolmas sesamoidi, jota kutsutaan distaaliseksi sesamoidiksi tai navikulaariluudeksi, ja kussakin takaraajassa on neljäs, patella.
Nämä rakenteita pidetään väliluina, koska ne syntyvät jänteiden ja nivelsiteiden sisältä ja mahdollistavat sujuvan liikkeen sekä jänteen tai nivelsiteiden ja niiden alapuolella olevan nivelen välisen paineen tasaantumisen ja purkautumisen.1
Määritelmän mukaan seesamoidiitti on seesamoidin ja sen nivelsiteiden kiinnityskohtien tulehdus, erityisesti ”suspensionaalisen nivelsiteen tulehdus kohdassa, jossa se ankkuroituu luuhun”.2 Vaikka seesamoidiittia esiintyy sekä etu- että takajalkaterissä, se on yleisempi etujalkaterissä.
Seesamoidiitin syy on edelleen puutteellisesti tunnettu. Eräässä tutkimuksessa verisuonikompromissia ei pidetty laukaisevana tekijänä, vaikka luun rasitus nivelsiteiden kiinnitysalueilla saattaa johtaa syvempään luun tulehdukseen.
Sesamoidiittia esiintyy kaikentyyppisillä urheiluhevosilla, koska suspensionaalinen laitteisto kuormittuu merkittävästi harjoituksen aikana, mutta vammoja näyttäisi kuitenkin esiintyvän runsaimmin niillä hevosilla, jotka työskentelevät vauhdikkaasti, kuten puhdasrotuisilla ja vakio- ja suomenhevosilla.
Jos suspensorinen ligamentti loukkaantuu laajasti proksimaalisen sesamoidin kiinnityskohdassa, rakenne muuttuu ikuisesti paranemisen aikana, sillä arpikudosta muodostuu ja laite toimii epäoptimaalisesti verrattuna vahingoittumattomaan kudokseen, mikä johtaa usein suorituskyvyn heikkenemiseen.
Sesamoidiitin diagnoosi tehdään kliinisten oireiden ja röntgenkuvauksen perusteella. Hevosilla voi esiintyä kipua vasteena tunnusteluun tai distaalisen raajan fleksiotestiin, vaikka ontumista voidaan yleensä havaita voimakkaan rasituksen jälkeen. Sesamoidiitti voidaan todentaa röntgenkuvilla, jotka ovat tyypillisesti vinokuvia sorkkanivelestä.
Hoito käsittää tyypillisesti lepoa ja toimenpiteitä tulehduksen ja kivun lievittämiseksi. Hoitostrategiat, kuten harjoittelun jälkeinen jäätyminen ja harjoitteluaikataulun muuttaminen siten, että siihen sisällytetään muuta liikuntaa, kuten uintia, näyttävät auttavan joitakin hevosia.
Aktiivisesti harjoittelevien vanhempien hevosten lisäksi sesamoidiitti on yleinen röntgenkuvauslöydös etu- ja takajalkojen säärilihaksista puhdasrotuisilla myyntiin menevillä vuotiailla hevosilla. Eräässä tutkimuksessa, johon osallistui 487 vuotiaita hevosia, 127 hevosella (26 %) oli merkkejä sesamoidiitista kartoitusröntgenkuvissa.3 Tuoreemmassa tutkimuksessa, jossa kartoitusröntgenkuvia otettiin 318:lta täysiveriseltä vuotiaalta hevoselta, 24 %:lla oli merkkejä sesamoidiitista, ja kuukausia myöhemmin myyntiin mennessä 16 %:lla oli merkkejä seesamoidiitista.4
1Durham, M. ja S.J. Dyson. 2003. Tuki- ja liikuntaelimistön sovellettu anatomia. In: M.W. Ross ja S.J. Dyson, editors, Diagnosis and Management of Lameness in Horse. Saunders, St. Louis, MO. s. 86.
2Bramlage, L.R. Operative orthopedics of the fetlock joint of the horse: Traumatic and developmental diseases of the equine fetlock joint. In: Proc. Annual Convention of the American Association of Equine Practitioners 55:96-143.
3Spike, D.L., L.R. Bramlage, B.A. Howard, R.M. Embertson ja S.R. Hance. 1997. Röntgenkuvaus proksimaalisesta sesamoidiitista puhdasrotuisilla myyntivuotiailla. In: Proc. Annual Convention of the American Association of Equine Practitioners 43:132-133.
4Pagan, J.D., M. Garzillo, S. Caddel ja E. Phethean. 2020. Varsaa koskevan kasvututkimuksen röntgenlöydösten sekä myynti- ja kilpaurheilusuoritusten välinen suhde täysiverisillä kilpahevosilla: A pilot study.