Ylistys- ja rukouslaulujen kirjoittaminen seurakunnalle on erilaista kuin minkä tahansa laulun kirjoittaminen. Sinun on pidettävä kurissa kolme jännitettä: (1) seurakuntasi; (2) yhteisösi; (3) ja kokemuksesi. Kaikkien kolmen on oltava raamatullisia ja edistettävä opetuslapseutta. Nykyaikaisessa jumalanpalveluksessa on liian usein kyse erosta menneisyydestä, tarkemmin sanottuna vanhempiemme kirkosta. Sen sijaan, että heittäisimme pyhät laulut pois, meidän pitäisi harkita niiden uudelleenmuotoilua.
Ylistyslaulujen kirjoittaminen – Kuinka kirjoittaa seurakuntasi rukoukset
Minun uskoni syntyi modernissa, nykyaikaisessa kirkossa. Nuorisoryhmäni soitti Amy Grantia ja Micheal W. Smithiä. Kirkossani oli täysi rytmiryhmä, jota usein säestivät puhaltimet ja jouset. Virret olivat osa kokemusta, mutta useimmiten lauloimme nykyajan lauluja.
Eräänä viikonloppuna ajoin San Josesta pohjoiseen perinteiseen presbyteeriseen kirkkoon, jossa oli torneja, kaaria, lasimaalauksia ja valtavat urut. Se ei ollut sitä, mitä tunsin. Istuin parvekkeella, kun kirkko tulvi täyteen ihmisiä. Jumalanpalvelusjärjestys vaikutti monimutkaiselta, ja tunsin itseni hyvin ulkopuoliseksi. Sitten se, että urut alkoivat soittaa Bachia alkusoittona. Bassosävelet kolisivat parvekkeella, ja kylmät väreet ampaisivat lävitseni. Urkuri oli lahjakas ja ilmeikäs, ja hetkeksi olin siirtynyt toiseen paikkaan. Koko jumalanpalvelus liikutti minua, yllättäen niin.
Kokemus muutti minua. Hämmästyksen ja historian tunne puhutteli minua. Luulen, että meissä jokaisessa on nälkä, joka kaipaa yhteyttä historiaan ja vajoamista syvempään tarinaan kuin omaamme. Ylistyksen johtajina saatamme odottaa nykylaulujemme vievän meidät toiseen paikkaan. Ne saattavat, mutta haluan haastaa meidät johonkin muuhun, kurottautumaan taaksepäin ja eteenpäin.
On monia syitä harkita sellaisten laulujen kirjoittamista, jotka sitovat meitä historiallisesti ja vievät meitä eteenpäin. Kyse ei ole erityisesti piippu-urkujen syleilystä. Pikemminkin kyse on sen matkan oivaltamisesta ja omaksumisesta, jolla olemme, ja siihen kuuluu kristinuskon viimeiset 2000 vuotta. Tunnemmeko tarinoita ja musiikkia, jotka muokkasivat meitä edeltäneitä? Liian pitkään suurin osa nykyajan kirkkomusiikista halusi etääntyä isoäidin kirkosta. Miksi emme voi tehdä uutta musiikkia, jossa vanha ja uusi sekoittuvat? Tasapaino voisi auttaa kirkkojamme pysymään vakaampina sukupolvesta toiseen.
SEURAKUNNAN RUKOUS: UNIQUE & UNIVERSAL
Yksittäisillä kirkoillamme on sekä ainutlaatuinen että universaali tarina. Suurempi kertomus kirkosta katolisena tai universaalina kirkkona löytyy varhaisimmista uskontunnustuksistamme. Ainutlaatuinen kaupunkimme, kulttuurimme ja historiamme ovat linssejä, jotka suodattavat uskoamme, mutta olemme myös osa jotain paljon suurempaa. Siitä varhaisissa uskontunnustuksissa puhutaan pyhien yhteytenä. Olemme sidoksissa toisiimme kristittyjen kanssa eri puolilla maailmaa ja siihen suureen todistajien pilveen, josta Heprealaiskirjeen 12. luvussa puhutaan.
Kullakin seurakunnallamme on ainutlaatuinen tarina. Se on elintärkeää sen kannalta, miten palvomme ja rukoilemme. Joskus kirkkoperheemme ulkopuolella ei ole mitään, mikä voisi artikuloida matkamme yksityiskohtia. Meidän on varmasti kerrottava tarina siitä, miten Jumala toimii keskuudessamme. Jos olemme vain menneisyydessä, perinteitämme voidaan pönkittää lähes epäjumaliksi. Samaa voidaan sanoa, jos ilmaisemme jumalanpalvelusta vain tätä päivää silmällä pitäen.
Kun jumalanpalvelamme paikallisesti, on nöyryyttävää muistaa ne miljoonat, jotka myös jumalanpalvelevat ympäri maailmaa. Kun yliarvioimme pienen, heimokohtaisen jumalanpalvelusilmaisumme, vähättelemme jumalanpalveluksen voimaa sekä ennen meitä tulleiden todistajien suuren pilven että kaikenlaisista taustoista, kansallisuuksista ja musiikillisista erityispiirteistä tulevien kristittyjen kanssa. Se on mystinen liitto, jota voimme tutkia tarkemmin laulunkirjoituksessamme.
HENGELLÄ TÄYTETTYJEN RUKOJEN TULOKSET
Älkää juopuko viinistä, sillä se on turmeltumista, vaan täyttykää Hengellä laulaessanne keskenänne psalmeja ja virsiä ja hengellisiä lauluja, veisaten ja veisaten Herralle melodiaa sydämissänne, kiittäen Jumalaa, Isää, kaikkina aikoina ja kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ef. 5:18-19
Hengen täyttämät rukoukset tyydyttävät ja täydentävät meitä. Saatamme lähteä jumalanpalveluksesta tuntematta itseämme täydellisiksi, koska unohdamme, ettei kyse ole pelkästään tunteista. Se on hetken tuolla puolen, hetkellisen korjauksen tuolla puolen. Itse elämämme on muututtava. Uskommeko siihen laulujemme yhteydessä?
Miten pysymme täynnä? Olemme kuin ämpäri, jossa on reikiä. Vuodamme ja joudumme palaamaan yhä uudelleen kaivoon. Kristillinen jumalanpalveluksemme on jotakin voimakasta eikä vain jälkipyykki tai lisä saarnaan. Siinä on jotain mystistä. Viini juottaa meidät humalaan ja vie meidät alas, koska se ei voi koskaan täyttää meitä kokonaan. Se antaa väärän tunteen transsendenssistä. Ja tiesittekö, että Raamatun sana noituudelle on sama kuin huumeille. Itse asiassa saamme sanan apteekki kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa noituutta (pharmakeia) Galatalaiskirjeen 5:20:ssä. On selvää, että rukouksillamme – olipa ne sitten laulettuja tai puhuttuja – on mystinen vaikutus, joka tyydyttää siellä, missä korvikkeet epäonnistuvat.
KOLME TYYPPIÄ RUKOUKSIA
Kolme rukoustyyppiä, jotka muodostavat lauluja, ovat mm. seuraavat: (1) psalmit tai hymnit; (2) virsien päivän uskontunnustukset; (2) ja spontaanit rukoukset. Viikoittaisessa liturgiassamme voi olla hyvä tarjota kaikkia kolmea. Jos tarjoamme vain yhden, estämme seurakuntaamme pääsemästä mukaan universaalin kirkon tekemään jumalanpalvelukseen.
PSALMIT ovat Raamatun lauluja ja malli, jota voimme noudattaa nykyään kirjoittamissamme lauluissa.
Esimerkiksi nousupsalmit ovat temppeliin jumalanpalvelukseen nousevien pyhiinvaeltajien lauluja. (48:1-2; 120-134). Voisiko nykyajan kokemuksemme kirkon ulkopuolella laittaa rukouslauluihin kirkossa? Mielestäni psalmien malli rohkaisee meitä. Roger Ellsworth sanoo kirjassaan Opening Up Psalms: ”Kun he nousivat Jerusalemiin osallistuakseen sen vuotuisiin juhliin, heidän sydämensä nousi heidän sisällään. Jos näin todella oli, nämä virret puhuvat meille hyvin terävästi siitä, miten suhtaudumme julkiseen jumalanpalvelukseen. Voimmeko sanoa, että sydämemme kohoavat sisällämme, kun odotamme jumalanpalvelusta Jumalan temppelissä? Meidän pitäisi pitää jumalanpalvelusta Herran temppelissä Herran kansan kanssa viikon kohokohtana ja odottaa sitä päivä päivältä enemmän ja enemmän.”
HYMNIT on kirjoitettu perinteestä, ne tukevat kirkon kausikalenteria, ja ne saattavat seurata lektiokirjassa aikataulutettuja pyhiä kirjoituksia.
Kuten tiedätte, kirkkoa yhdisti satojen vuosien ajan vuodenaikakalenteri nimeltä lektiokirja, joka oli jaettu lukemiin Vanhasta testamentista, psalmeista, kirjeistä ja evankeliumeista. Ne on ryhmitelty kolmeksi vuodeksi, jotta sen jälkeen seurakunta saisi lukemista suurimmasta osasta Raamattua. Monet seurakunnat käyttävät edelleen tätä hahmotelmaa. Se, käytättekö kalenteria vai ette, tai laitatteko liturgiaa jumalanpalvelukseenne, ei välttämättä ole tässä yhteydessä olennaista. Meidän tulisi kuitenkin pohtia, mitkä ovat uskomme virret? Mitkä ovat uskontunnustuksia, joista voimme ammentaa ja joita voimme lisätä lauluihimme ja rukouksiimme?
Voimme löytää hienoja ideoita lektiokirjasta, koska se seuraa vuodenaikoja. Voimme myös tarkastella Uutta testamenttia, erityisesti Paavalia. On monia tapauksia, joissa hänen sanansa toistavat hyvin uskomme dogmeja. Esimerkiksi hän kirjoittaa Timoteukselle: ”Uskontomme salaisuus on epäilemättä suuri: Hän ilmestyi lihassa, vahvistettiin hengessä, enkelit näkivät hänet, julistettiin pakanoiden keskuudessa, uskottiin kaikkialla maailmassa, otettiin ylös kirkkaudessa” (1. Tim. 3:16). Voimme sovittaa tämän lauluihin ja sanoituksiin ja opettaa sen seurauksena seurakunnallemme Raamattua.
HENGELLISET LAULUT ovat spontaaneja laulullisia ilmaisuja, kansan rukouksia tai suoraan sydämestä tulevia melodioita.
Hengelliset laulut ovat usein tunnustuksia tarpeestamme Jumalaa kohtaan. Spontaanit laulut tulevat raaoista paikoista. Kutsummeko ihmisiä ilmaisemaan palvontaansa vapaasti vai muokkaammeko pois ilmaisuja, jotka saattavat tuntua kielteisiltä tai epäilyksen sävyttämiltä?
Sallimmeko seurakuntiemme saada äänensä kuuluviin jumalanpalveluksessa? Sallimmeko heidän kertoa tarinansa? Se voi olla voimakas kohta jumalanpalveluksessa. Koko seurakunta voi vahvistua, kun juhlimme Jumalan työtä elämässämme. Laulut, jotka tuovat nämä tarinat esiin, ovat ihmisten rukouksia. Paavali kehottaa: ”Laulakaa mielellä ja laulakaa hengessä” (I Kor. 14:15).
KIRKKOMUSIIKIN KIRJOITTAMISESSA HUOMIOITAVIA PAIKKOJA
Kirkkomusiikkia kirjoittaessa kannattaa ottaa huomioon muutamia kirjoja ja paikkoja.
Valley of Vision by Arthur G. Bennett
Tämä on kokoelma kirjoitettuja rukouksia puritaanisesta perinteestämme Amerikassa. Puritaanit ymmärretään usein väärin varautuneina. Tämä kirja antaa välähdyksen heidän intohimostaan ja rehellisyydestään Jumalaa kohtaan.
Jumalan lauluja: How to Write & Select Songs for Worship by Paul Baloche
Paul on yksi tehokkaimmista ja lahjakkaimmista nykyajan ylistysmusiikin kirjoittajista. Opimme varmasti paljon hänen viisaudestaan ja prosessistaan.
Book of Common Prayer ja The Revised Common Lectionary
Nämä molemmat tutustuttavat meidät liturgian kauneuteen, joka inspiroi meitä.
Vanhat virsikirjat
Löydä muutama ja aloita lista. Minulla on kasvava kokoelma näitä pianollani. Kun luen sanoituksia ja laulan säveliä satojen vuosien takaa, saan muistutuksen siitä, miten Jumala on toiminut niissä ihmisissä, jotka tulivat ennen minua.
Pastorisi
Useimmat pastorit ovat teologisesti koulutettuja, ja kun olemme kirjoittamassa laulua, on hyvä tarkistaa ja tehdä yhteistyötä.
Käsikirjoittaja
Yhteistyö on tehokas väline musiikin kirjoittamisessa. Näemme erilaisia puolia ja näkökulmia sovituksiin ja se saattaa viedä kappaleemme paljon parempaan suuntaan.