Q: Miksi sinusta tuntui, että mokasit koe-esiintymisen?
A: Paineita oli paljon. Tiesin, että he etsivät vakiosarjaa, jotakuta, joka tekisi monta jaksoa ”Fargoa”, joka on valtava tv-sarja. Joten sitä hermostuu. Sinulla ei ole paljon tietoa hahmosta. On vain muutama repliikki. Ja ne repliikit voi esittää vain tietyllä tavalla. Saatat unohtaa jonkun repliikin, koska et ole opetellut kaikkea ulkoa. Koe-esiintymiseen meneminen on hermostuttavaa. Taisin pudottaa repliikin ja minun piti aloittaa alusta. Ja joskus sitä saa vain yhden tilaisuuden, varsinkin televisiossa.
Mutta toisaalta, eihän natiivien näyttelijöiden joukko ole kovin suuri, josta valita. Ei ole kuin 20-25-vuotiailla valkoisilla amerikkalaisilla, joilla on satoja ja tuhansia näyttelijöitä. Alkuperäisväestön kohdalla on valittavana ehkä 30 tai 50 ihmistä – ja puolet heistä on Kanadassa tai eri puolilla maata.
K: Kuvittelitko Hanzeen taustatarinan sen lisäksi, mitä oli kirjoitettu sivulle?
A: Kyllä, aivan varmasti. Sivulla ei ollut paljon. Minulla oli onni kasvaa sellaisilla alueilla kuin Nebraska ja Etelä-Dakota ja Minnesota, Pohjois-Dakota, Wyoming ja Montana. Kasvoin 70-luvulla, ja olin hyvin perehtynyt intiaanien hengen elpymiseen, kuten Wounded Kneen tapahtumiin vuonna 73. Tunnen kaikki nuo ihmiset. Tunnen Russell Meansin. Tunnen Dennis Banksin. Ja tunsin John Trudellin, joka valitettavasti menehtyi. John Trudell oli runoilija ja Amerikan intiaaniliikkeen aktivisti, ja hän oli ystäväni. Tunnen hyvin tuon ajanjakson ja olen ollut näiden ihmisten ja kulttuurin parissa.
Q: Kun otetaan huomioon esityksen suhde Coenin veljesten työhön, olivatko nuo elokuvat keskeisiä tekstejä myös sinulle? Tapa, jolla käyttäydyt, on niin paljon Anton Chigurhia.
A: Fargo -elokuvassa kaverini Steve Reevis näytteli Shep Proudfootia. Hän oli se kaveri, joka työskenteli korjaamolla ja hakkasi Steve Buscemin. Steve ja minä kasvoimme alalla yhdessä 90-luvun alussa. Otin siis vähän mallia Steven esityksestä. Ja olin tietoinen siitä, miten Noah otti eri puolia eri Coenin veljesten elokuvista ja laittoi ne sarjaan. Mutta Anton Chigurhin kohdalla en ajatellut sitä, mitä Javier Bardem teki No Country for Old Men -elokuvassa. Tajusin sen vasta huoltoasemakohtauksen jälkeen. Javierilla oli paljon enemmän dialogia. Hän kertoi tarinaa siinä kohtauksessa.