Vuonna 1987 useimmat osavaltiot nostivat nopeusrajoituksen 55 mailin tuntinopeudesta 65 mailin tuntinopeuteen osuuksilla maaseutumaisista osavaltioiden välisistä valtateistä. Korotuksesta käytiin kiivasta keskustelua, ja sen jälkeen tehtiin lukuisia arviointeja. Näillä arvioinneilla on yhteinen ongelma: ne mittaavat vain muutoksen paikallisia vaikutuksia. Muutosta on kuitenkin arvioitava sen koko järjestelmän laajuisten vaikutusten perusteella. Uusi nopeusrajoitus 65 mailia tunnissa mahdollisti erityisesti sen, että osavaltioiden maantiepartiot pystyivät siirtämään resurssejaan valtateiden nopeusvalvonnasta muihin turvallisuustoimiin ja muille valtateille, mitä monet maantiepartiopäälliköt olivat vaatineet. Jos päälliköt olivat oikeassa, partion resurssien uuden kohdentamisen pitäisi johtaa kuolemantapausten määrän vähenemiseen koko osavaltiossa. Samoin mahdollisuus ajaa nopeammin valtateillä houkuttelisi kuljettajia pois muilta, vaarallisemmilta teiltä, millä taas olisi koko järjestelmän laajuisia vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa mitataan näitä muutoksia ja saadaan yllättäviä tuloksia. Tutkimuksessa havaittiin, että 65 mailin tuntinopeusrajoitus vähensi osavaltion laajuisia kuolemantapauksia 3,4-5,1 prosenttia, kun pitkän aikavälin suuntauksen, ajamisen altistumisen, turvavyölainsäädännön ja taloudellisten tekijöiden vaikutukset pysyivät muuttumattomina.