Syyskuun 22.-28. päivä (viikkotulos 5-2, kauden ennätys 43-119)
Numero, jota Detroit Tigers vuonna 2003 halusi välttää, oli 120. Kuten 120 tappiota. He lopettivat edellisen viikon ilman voittoja ja nostivat tappioidensa määrän 117:ään. Miten ihmeessä tämä joukkue välttäisi kolmen tai neljän tappion ansaitsemisen seitsemässä viimeisessä pelissä? Helvetti, 3-4 viikko olisi hyvä viikko vuoden 2003 standardeilla, mutta antaisi heille silti 121 tappiota, kaikkien aikojen huonoimman tuloksen.
Tigersille olisi vaikea tie tällä viikolla. Vaikka he pelasivat ihan hyvin Chicagoa ja Clevelandia vastaan omassa divisioonassaan (8 ja 7 voittoa), heidän kaksi viimeistä vastustajaansa – Kansas City ja Minnesota – olivat eri juttu. Suurimman osan kaudesta 2003 Kansas City pysyi Minnesotan perässä, mutta hiipui lopussa, jolloin Twins voitti toisen peräkkäisen divisioonamestaruutensa.
Häviämällä viikon ensimmäisen ottelun Royalsille Tigersin saldo heitä vastaan putosi 2-14:ään. Mutta tuijottaen tappiota 119 päin naamaa, he nousivat tiistaina 15-6-voittoon. Seuraavana päivänä Tigersin mailat jatkoivat siitä, mihin ne olivat jääneet, ja löivät neljä juoksua ensimmäisessä vuoroparissa. Vaikka Detroitin pistetehtailu päättyikin siihen päivään, syöttäjät rajoittivat KC:n kolmeen juoksuun ja voittivat pelin ja sarjan pysyessään 118 tappiossa.
Seuraava vastustaja, jolla oli Detroitin numero, oli vuoden 2003 AL Central -mestari Minnesota Twins. Tähän neljän ottelun sarjaan lähdettäessä Tigers oli hävinnyt Twinsia vastaan 1-14. He saivat toisen voittonsa dramaattisella tavalla torstai-iltana, kun Shane Halter ylitti kotipesän 11. erän loppupuolella ja ratkaisi 5-4-voiton. Detroit osoitti sisukkuutta, kun se nousi kahdesti takaa-ajoasemasta ja vei ottelun jatkoajalle.
Seuraavana yönä ottelu oli peilikuva, kun Minnesotan voitto meni 5-4, 11 erää, kun Detroit oli menettänyt kaksi johtoasemaa. He tasoittivat pelin 10. pelissä, kun Twins meni johtoon, mutta Michael Cuddyerin sooloisku Franklyn Germanista päätti kolmen ottelun voittoputken ja siirsi Tigersin yhden voiton päähän 120:stä.
Viikon paras peli Vuosi-syyskuun 27. päivä: Twins at Tigers
Tigers osoitti paljon sisua pelatessaan itsensä yläpuolella välttääkseen kaikkien aikojen tappiomerkin kauden viimeisellä viikolla, mutta tämän lauantai-illan ottelun puolivälissä näytti siltä, että uusi tavoite olisi välttää tappio 121, ei 120, kun Detroit löysi itsensä viidennessä erässä 8-0-tappioasemasta. Tigers ei suostunut hyväksymään kohtaloaan.
Craig Monroe käynnisti hyökkäyksen ja toi Bobby Higginsonin ensimmäisen juoksun viidennessä erässä. Kaksi sisävuoroa myöhemmin hän aloitti kolmen juoksun seitsemännen juoksun tuplaamalla Warren Morrisin. Kahdeksannen juoksun alareunassa Dmitri Young sai Alex Sanchezin lyömään juoksun. Monroe onnistui jälleen lyömällä Morrisin sisään, ja Carlos Pena hoiti homman loppuun lyömällä Higginsonin ja Youngin sisään tasoitusjuoksulla. 8-8 yhdeksänteen erään lähdettäessä.
Fernando Rodney heitti maalittoman yhdeksännen erän. Tuon sisävuoron loppupuolella Warren Morris tuli kotiin villillä syötöllä ja Tigers viimeisteli merkittävän, epätodennäköisen ja innostavan voiton.
Finaali: Detroit 9, Minnesota 8
Eivät siis olisi baseballin historian huonoin joukkue, mutta Tigers voi silti saavuttaa huonoimman tuloksen kauden finaalissa. Higginson aloitti pistetehtailun ensimmäisessä erässä sooloheitolla. Tilanne pysyi tasan, kunnes Twins teki pari maalia viidennessä erässä. Tigers tasoitti pelin tuon vuoroparin loppupuoliskolla ja siirtyi johtoon, josta ei enää luopunut.
Monroe löi kahden juoksun kunnarin ja hänen joukkuekaverinsa lisäsivät vielä muutaman juoksun, ja voitto irtosi 9-4.
Kauhu, joka oli kausi 2003, oli armollisesti ohi. Tilastot jäisivät ikuisiksi ajoiksi – sijoittuminen 47 ottelun päähän Minnesotasta divisioonassa ja jopa 20 ottelun päähän baseballin toiseksi huonoimmasta joukkueesta Tampa Baysta. Mutta vihdoin ja viimein kauden loppuun saatiin hieman positiivista kierrettä.
Monet Tigers-fanit muistavat jännityksen, kun kausi 2004 aloitettiin 3-0 ja kotiavauksessa voitettiin vihatut Twinsit, jolloin ennätys oli 4-0. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 2003 (4.5.) Tigersilta kesti kokonainen kuukausi ennen kuin se voitti neljännen ottelunsa. Vaikka pohja putoaisi vuonna 2004, alku antaisi Tigersin faneille pitkään puuttuneen voiton tunteen.
Johtopäätös
On vaikea uskoa, että Mike Ilitch ei aikoinaan ollut Tigersin fanien rakastama, varsinkaan vuoden 2003 tuhkan jälkeen. Miehen, joka auttoi herättämään ”kuolleet asiat” henkiin Stanley Cup -voittajiksi kolme kertaa vuoteen 2003 mennessä, uskottiin rakastavan yhtä ”lastaan”, Red Wingsiä, enemmän kuin muita.
Credit: Rick Osentoski-USA TODAY Sports
2003 oli kamalaa aikaa olla Detroit Tigersin fani. Hardcore-faneja oli, mutta monille tämä saattoi olla viimeinen pisara joukkueelle, jolla oli vain kaksi voittokautta vuosina 1989-2003. Tuo putki venyi vuoteen 2005 asti ja siinä nähtiin legenda Alan Trammellin potkut.
2003 saattoi olla paras asia kerran ylpeälle, mutta aloittelevalle franchisingille. Nykyisin tuntemamme Tigers syntyi 29. syyskuuta 2003 – päivä kauden päättymisen jälkeen. Heistä tuli aggressiivisia vapaassa agenttitoiminnassa, kuten nähtiin Ivan Rodriguezin ja Magglio Ordonezin kohdalla, ja he tekivät loistavia kauppoja, joita ei ehkä olisi tapahtunut ennen vuotta 2003, kuten Carlos Guillenin ja Placido Polancon hankkiminen.
Siinä hyvin, kun me kaikki valmistaudumme neljänteen matkaan postseasonille sitten vuoden 2006 (viidenteen, jos vuosi 2009 lasketaan mukaan), meidän on syytä pitää mielessä, että tämä loistavan pesäpallon putki alkoi vuoden 2003 jälkeen.
On edelleen melko hämmästyttävää, että kymmenen vuotta sitten Detroit Tigers juhli häviämällä vain 119 peliä, ja nykyään useimmat fanit ovat pettyneitä, jos franchise ei nappaa viidettä World Series -titteliään.
Ajat ovat todellakin muuttuneet.